Tämä sivusto käsittelee burmalaiselta maahanmuuttajanaiselta opittua kukkavirkkausta.
Tekniikalla saa kaunista ja näyttävää pintaa. Virkkaus on monivaiheista, joten se sopii virkkauksen perussilmukat osaavalle.
Tarina kukkavirkkauksen takana
Kulttuurien kohtaamista
Teksti kertoo kukkavirkkauksesta, joka on opittu burmalaiselta maahanmuuttajanaiselta käsityöpiirin aikana. Haastattelimme häntä kukkavirkkaustekniikan taustoista ja yleisesti hänen suhteestaan käsitöihin.
Olemme kolmannen vuoden käsityötieteen opiskelijoita Itä-Suomen yliopistossa Savonlinnan kampuksella. Pidimme maahanmuuttajanaisille käsityöpiiriä vuoden 2012 syksyllä projektiharjoitteluna ja oppiminen siellä oli molemmin puoleista. Opimme tämän kukkavirkkaustekniikan eräältä burmalaiselta maahanmuuttajanaiselta ja halusimme jakaa tämän tekniikan eteenpäin, koska emme olleet aikaisemmin nähneet vastaavaa. Hieman samankaltainen tekniikka löytyy Novitan-sivuilta nimellä Tähtivirkatut vauvan nuttu, myssy, tumput ja tossut.
Tekniikan meille opettanut nainen on 49-vuotias ja Suomeen hän on tullut vuonna 2008. Täällä ollessaan hän ei ole tehnyt mitään käsitöitä, mutta käsityöpiirin aikana hän palautti mieleen joitakin nuorena oppimiaan tekniikoita. Hän ei tiedä suomenkielistä nimeä tälle tekniikalle, mutta burmaksi hän kutsui sitä ”köjipan” ja karenkielellä ”pokakay”. Se tarkoittaa suomeksi jotakin kukkaa.
Hän kertoi meille oppineensa virkkaustekniikan Burmassa koulussa, olleessaan noin 15-vuotias. Kysyimme, oliko tekniikka vaikeaa oppia ja oppivatko kaikki. Tähän hän tokaisi, että kaikkien oli vain pakko oppia. Hänen kertomansa mukaan, käsitöitä heillä oli koulussa aina yhtenä päivänä viikossa koko päivän ajan. Heillä oli virkkauksen lisäksi neulontaa ja ompelua, mutta ne taidot hän sanoi unohtaneensa. Hän kertoi meille tehneensä kotona itse omat puikot bambusta, jotta pystyi harjoittelemaan kotona neulontaa. Hän kertoi myös, että koulussa ollessaan heille järjestettiin välillä näyttely, jossa kaikkien työt laitettiin esille seinävaatteeseen kiinnitettynä. Hän selitti ylpeänä tämän olleen kaikille oikea juhlapäivä.
Tekniikan meille opettanut nainen on itse käyttänyt tätä kukkavirkkaus -tekniikkaa ainakin pipossa, kaulahuivissa ja villapaidassa. Käsityöpiirin aikana hän teki kaksi pipoa, toinen jopa kaksivärisenä (piposta kuva kuvagalleriassa). Nuorena tekemiään tuotteita, kuten villapaitaa hänellä ei ole enää tallessa. Hän näytti meille myös muutamia variaatioita tekniikasta, joissa kukan terälehtiä on vähemmän. Teimme kuitenkin kuvalliset ohjeet vain tästä yhdestä tavasta, sillä sen ymmärsimme olevan se kaikkein yleisin.
Käsityöpiirissä oli myös toinen nainen, joka osasi tehdä tätä tekniikkaa. Hänkin oli oppinut tekniikan burmassa, muttei muistanut tarkalleen missä ja miten. Tästä kuitenkin oletimme, että tämä on tavallinen tapa virkata Burmassa ja nimesimme tekniikan ’burmalaiseksi kukkavirkkaukseksi’. Burmalaisnaiset ovat yleensä hyvin vaatimattomia omista töistään. He kuitenkin hyvin innoissaan opettivat meille omaa tekniikkaansa ja olivat iloisia oppimisestamme. He olivat hyvin avoimia ja heidän kanssaan oli ilo työskennellä. Kulttuurien kohtaaminen tapahtui luontevasti käsitöiden parissa.
Haastattelijat: Eeva-Liisa Särkelä, Henna-Riikka Kolppo
Kukkavirkkausohjeet vaihe vaiheelta pdf »
Kuvia kukkavirkkauksesta
Nämä tuotteet on valmistettu kukkavirkkaustekniikalla, joka on opittu burmalaiselta maahanmuuttajanaiselta. Virkkauksella syntyy kaunista kukkakuviota, josta tulee tiivistä ja paksua pintaa.
Kukkavirkkauskuvion pintaa
Burmalaisen naisen virkkaama pipo
Kauluri, Henna-Riikka Kolppo
Sukat, Eeva-Liisa Särkelä
Lapaset, Matilda Ylä-Mononen
Tekijät: Eeva-Liisa Särkelä, Henna-Riikka Kolppo, Matilda Ylä-Mononen