luonnonkuidutLUONNONKUIDUT
« alkusivulle
KASVIKUIDUT ELÄINKUIDUT
RUNKOKUIDUT VILLA JA KARVAT
Hamppu Angora
Juti eli juutti Kameli
Kenaf Kashmir
Pellava Laamaeläinten karvat
Rami eli kiinanruoho Mohair
LEHTIKUIDUT Villa
Manilla
HYÖNTEISKUIDUT
Sisal Silkki
SIEMENKUIDUT  
Puuvilla
HEDELMÄKUIDUT
Kapokki
Kookos

VILLA, lyhenne WO

Villa-kuitua saadaan lampaan villasta

Lampaankasvatuksen historiaa

Todennäköisesti lammas on ollut ensimmäinen eläin, jonka ihminen on ottanut kotieläimekseen. Lammas on ollut ihmiselle kävelevä ruokavarasto, josta saatiin myös villaa ja vuotia vaatetukseksi sekä suojaksi ja luita koristeiksi ja työkaluiksi. Lammas on ollut ihmisen kotieläimenä jo n. 10000 vuotta. Vanhimmat villaiset kudonnaislöydöt ovat Sveitsin paalukylistä. Nykyisen Turkin alueelta on löydetty villakudonnaisia, jotka ovat oletettavasti peräisin ajalta 6500 eKr. Babyloniassa on villakankaita käytetty jo vuonna 4000 eKr. Mesopotamiassa (nyk. Irak) on tehty n. vuodelta 3500 eKr. peräisin olevia hautalöytöjä, joissa on ollut luuhun ja kultaan leikattuja lampaankuvia.

Lammas levisi foinikialaisten ja roomalaisten mukana. Vuonna 55 eKr. lampaita tuotiin Brittein saarille ja vuonna 45 jKr. roomalaiset veivät lampaita Espanjaan ja lampaan levinneisyysalue laajeni entisestään.

700 jKr. Espanjassa onnistuttiin risteyttämään sinne tuotuja roomalaislampaita ja espanjalaisperäistä kuparilammasrotua keskenään. Vuosien 1400-1700 jalostuksen tuloksena oli merinolammas. Merinolampaan villa oli niin hienoa ja siitä valmistetut tuotteet niin haluttuja, että Espanja kielsi merinolampaan maastaviennin kuolemanrangaistuksen uhalla. Merinolampaan salakuljetus onnistui kuitenkin ja lampaita tuotiin Englantiin, jossa alkoi jalostus ja risteytys sikäläisen lampaan kanssa. Näin syntyi crossbredrotu. Englannin tekstiiliteollisuus tarvitsi yhä enemmän villaa ja 1700-luvun lopussa lampaankasvatus levisi Britannian siirtomaihin Etelä- Afrikkaan ja Australiaan. Vielä nykyisin Etelä-Afrikka ja Australia ovat tärkeimpiä villantuottajamaita ja merinolammas ja crossbredrotu tärkeimpiä lammasrotuja.

Jalostus ja tuotanto

Ihminen on vuosisatojen kuluessa kasvattanut jalostamalla suuren joukon erilaisia lammasrotuja.

Jalostuksen perustana on ollut:

  • Kuitutuotanto (hienous ja määrä)
  • Lihantuotanto (kasvunopeus)
  • Turkikset (nahan ja villan laatu)

Villantuotannon eri rotujen päätyypit ovat:

  1. Pelkästään alusvillaa tuottavat rodut: Villa on hienoa, kiharaa, kiiltävää, lujaa ja pehmeää. Tähän ryhmään kuuluvat merinorodut ja englantilaiset downlampaat (Oxforddown, Southdown, Shropshiredown). Villaa käytetään erittäin hienoihin lankoihin ja kankaisiin sekä karsta- että kampalankatuotteisiin.
  2. Vain peitinvillaa tuottavat rodut: Villa on pitkäkuituista ja karkeaa. Erittäin kiiltävää villaa tuottavat englantilaiset Leicester-, Lincoln-, ja Cotswold-lampaat. Heikompikiiltoista mutta hienompaa on englantilaisten Cheviot- ja Romney Marsh-rodun villa. Näiden rotujen villasta valmistetaan karkeita kampalankoja.
  3. Edellisistä risteytetyt rodut: Näitä merino- ja peitinvillaroduista risteytettyjä lampaita kutsutaan crossbredlampaiksi. Lampaan villa ei ole sekavillaa (alus- ja peitinvillaa) vaan kokonaan kantamuotojensa villan välilaatua. Villa on melko pitkää ja soveltuu monenlaiseen käyttöön.
  4. Sekä alus- että peitinvillaa tuottavat rodut: Tähän ryhmään kuuluvat esim. englantilainen Blackface- ja suomalainen maatiaislammas. Villa sopii lähinnä karkeisiin karstalankoihin.

Villan tuottajamaita ovat:

  • Australia: Lammaskanta n. 140 miljoonaa päätä. Merkittävin lammasrotu Australiassa on merinolammas (85%) loput crossbred-rotua.
  • Venäjä ja sen naapurimaat (entisen Neuvostoliiton alue): Lammaskanta yhteensä n. 117 miljoonaa päätä. Villan tuotantomäärät ovat kuitenkin suhteessa lammasmäärään alhaisempia kuin esim. Australiassa. Alueen villantuotanto menee lähinnä omaan käyttöön ja sinne tuodaan villaa Australiasta ja Uudesta-Seelannista.
  • Kiina: n. 111 miljoonaa päätä
  • Uusi-Seelanti: n. 70 miljoonaa päätä. Villa on lähinnä crossbred-lampaan villaa, laadultaan kovan tuntuista ja pitkäkuituista.
  • Intia: n. 40 miljoonaa päätä
  • Etelä-Afrikka: n. 30 miljoonaa päätä. Etelä-Afrikan tuottamasta ns. Kap-villasta 85% on merinovillaa ja 15% crossbred-villaa. Villa on erittäin pehmeää ja herkästi vanuvaa. Kap-villan kuitupituus ilmoitetaan keritsemisvälien pituutena eli kuukausina esim. 6 kk:n, 7 kk:n villaa.
  • Etelä-Amerikka: Uruguay, Brasilia, Argentiina. Crossbred-villa muodostaa tuotannosta n. 85%, Uruguaylainen Montevideo-villa ja argentiinalainen villa ovat tunnetuimmat.
  • Euroopassa tuotetaan vielä jonkin verran villaa. Englantilaiset villat ovat maailmankuuluja ja Shetland-villasta valmistetut neuleet tunnetaan laajasti. Myös Islannilla (Islannin lammas) ja Norjalla on sijansa villantuottajana.

Villan laatuun vaikuttavat laiduntamisolosuhteet, ilmasto, ravinto, maan laatu jne. Vallitsevista olosuhteista riippuen eri alueilla kasvavien samankin rodun edustajien villa on erilaatuista.

Suomessa lampaita kasvatetaan lähinnä lihantuotannon vuoksi. Suomessa on lampaita n. 160 000 päätä.

Villan tie lampaasta langaksi

  1. Keritseminen

Villan tie lampaasta langaksi alkaa keritsemisestä. Keritsemisväli määrää villakuidun pituuden. Yleensä lampaat keritään 6kk-12kk välein villan kasvunopeuden ollessa erilainen eri roduilla. Esim. Australiassa on kokeneita, kiertäviä keritsijöitä, jotka keritsevät lampaan parissa minuutissa. Villa keritään yhtenäisenä vuotana, joka pysyy hyvin koossa, sillä rasvainen, kihara villa kasvaa yhtenäisinä kimppuina ns. kuitutapuleina. Kuitutapulit taas ovat sitoutuneet toisiinsa. Vuota saattaa painaa jopa 5kg. Kuitumateriaalia siinä on kuitenkin vain n. 2-3kg. Villan kuitupituus on 3-30cm, tavallisimmin 6-15cm.

Kerityssä vuodassa on villan lisäksi:

  • 12-20% villarasvaa
  • 15-30% maaperäisiä ainesosia (roskia ja muita epäpuhtauksia)
  • 2-12% hikisuoloja

Pesun yhteydessä epäpuhtaudet poistetaan. Villarasva erotetaan ja käytetään kosmetiikkateollisuuden perusaineen, lanoliinin, valmistukseen.

  1. Lajittelu

Teollisuuden käyttämän villan tulee olla laadultaan tasaista. Keritsemisen jälkeen villa lajitellaan. Villavuodasta löytyy jopa viittä eri tyyppistä kuitua. Lajittelun suorittavat ammattitaitoiset lajittelijat käsin liukuhihnalla sormituntuman ja näön perusteella. Lajiteltu villa kootaan laaduittain villapaaleihin.

Lajitteluperusteina on:

  • Hienous: lajittelua helpottaa kiharuus. Mitä hienompaa villa on, sitä kiharampaa se on.
  • Puhtaus
  • Pituus
  • Lujuus
  • Sairauksien aiheuttamat viat
  • Väri

Hienoin villa on lampaassa yleensä etulapojen kohdalla, sivuissa ja selässä. Karkeinta villa on peräpäässä ja jaloissa. Lajittelussa otetaan huomioon myös, että saman rodun ja saman lauman lampaissa on suuria eroja ja huomioidaan erot naaras-ja koiraseläinten villassa.

  1. Pesu

Ensimmäisen kerran villa voidaan pestä jo ennen keritsemistä. Tällöin puhutaan elopestystä villasta. Elopesty villa ei ole vielä puhdasta vaan sen rasvapitoisuus on vielä melko suuri. Keritty raakavilla pestään suurissa pesukoneissa hellävaraisesti varoen villan vanumista. Tarkoitus on poistaa epäpuhtaudet, lika ja kasviperäiset roskat. Villarasvaa ei kuitenkaan poisteta kokonaan, ettei villa tulisi liian "kuivaksi". Kasviperäiset aineet saadaan lopullisesti poistettua villasta karstauksessa ja kampauksessa. Ne voidaan poistaa myös erillisellä käsittelyllä (karbonoimalla).

  1. Sekoitus

Pesun ja kuivauksen jälkeen villa sekoitetaan. Eri villalaadut poikkeavat toisistaan ominaisuuksiltaan huomattavastikin. Sekoitettaessa erilaisia villalaatuja keskenään saadaan kulloinkin oikeanlaista materiaalia kuhunkin käyttötarkoitukseen.

Villalaatujen valinnassa huomioidaan:

Laadulliset seikat

Hienous, pituus, puhtaus, kiharuus, laadullinen virheettömyys. Valmistettaessa ohuita kampalankoja ja pehmeitä, laskeutuvia villakankaita valitaan hieno merinovilla tai Kap-villa. Sellaisiin tuotteisiin, joihin vaaditaan kestävyyttä ja lujuutta, valitaan crossbred-laatua. Joissain tuotteissa toivottava ominaisuus on hyvä vanuvuus (Kap-villa). Käytettävän villan kuitupituus määräytyy sillä, halutaanko tuotteeseen sileä ja kiiltävä pinta vai onko tavoitteena nukkapintainen, pöyheä tekstiili, jolloin vaaditaan lyhytkuituisempia laatuja. Eri työvaiheiden kannalta hyvän raaka-aineen tulisi sisältää eri kuitupituuksia tasaisesti, ja kuituhienouden ollessa tasainen luodaan parhaat edellytykset karstauksen, venytyksen, kehräyksen ym. työvaiheiden onnistumiselle. Villan pehmeys ja kiharuus huomioidaan. Esim. käsityölankoja valmistettaessa villan kiharuus antaa langoille pöyheyttä ja täyteläisyyttä.

Hinta

Villan laadulliset seikat vaikuttavat hintaan. Sekoitettaessa villalaatuja keskenään otetaan huomioon, mitä valmistettava tekstiili saa maksaa.

  1. Kehruu

Villa karstataan ohueksi ja tasaiseksi harsoksi, jossa kuidut ovat samansuuntaisia. Karstauksessa poistuvat loputkin kasviperäiset epäpuhtaudet. Villaharso jaetaan 1/2-2,5 cm leveiksi kuitunauhoiksi, jotka hierretään edestakaisin liikkuvien hiertimien avulla pyöreäksi esilangaksi. Hierron ansiosta esilanka kestää jatkokäsittelyn.

Karstalanka

Esilanka viedään kehruukoneelle, jossa siitä valmistetaan karstalankaa venyttämällä esilanka toivotun paksuiseksi ja antamalla langalle haluttu kierre.

Karstalankaan voidaan käytää:

  • lyhytkuituista villaa
  • kampausjätettä
  • lumppuvillaa

Kampalanka

Kampalankaa valmistettaessa karstattu villatopsi venytetään venytyskoneessa, kammataan kampauskoneessa, jolloin takkuuntuneet ja lyhyet kuidut poistetaan. Useita venytettyjä ja kammattuja topseja yhdistetään ja venytetään edelleen. Esikehruussa ja kehruussa suoritettujen kertausten, venytysten ja käsittelyjen jälkeen hieno kampalanka on valmis.

IWS International Wool Secretariat

IWS on kansainvälinen villajärjestö, yhteistyöelin Australian, Etelä-Amerikan, Uuden Seelannin ja Uruguain villan käytön edistämis-ja markkinointijärjestöjen välillä. Se on perustettu vuonna 1937. IWS on tehnyt tunnetuksi villamerkin (Woolmark), joka on tällä hetkellä yksi maailman tunnetuimmista merkeistä.
villa-merkit

Villan kansaivälinen kirjainlyhenne on WO.



Muokattu 5/2016

 


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!