Koonnut: Eeva Makkonen
"Ruukuntekijän savesta muovautuu astia,
oleellisinta on astian tyhjä tila.
Taloon rakennetaan lujat seinät,
vasta ikkunat ja oviaukot tekevät siitä asuttavan."
(Lao-tse, Papanek 1973)
Mitä on suunnittelu?
Suunnittelijan työtä on verrattu tutkimusmatkailijaan etsimässä salaista aarretta. Uudet ongelmat ovat kuin tuntematon maa, joista suunnittelija piirtää kartat. Suunnitteluprosessit ovat kuin suunnistamisvälineitä, joita suunnittelija käyttää työssään pyrkiessään kohti päämääräänsä, kohti uutta tuotosta. (Jones 1992)
Innostaakseni näiden vertauskuvallisten matkojen tekemiseen olen koonnut lähtökohtia, jotka toimisivat tekstiilisuunnittelussa alkuun saattavana voimana.
Aiheeseen liittyvän aineiston olen koonnut yhteistyönä Savonlinnan Ammatti-instituutin, Artemian tekstiiliosaston opiskelijoiden ja taideaineiden opettajan, Tuula Ahosen kanssa tammikuussa 1999.
Tekstiiliosaston opiskelijoita ja Tuula Ahonen työssään.
LUONTO LÄHTÖKOHTANA
Luonto on rajattomien suunnittelumahdollisuuuksien aarreaitta. Kykyä löytää ideoita luonnosta voidaan kehittää. Luontoon liittyvät omakohtaiset kokemukset, tunnelmat ja aistimukset toimivat suunnittelun lähtökohtana. Mahdollisuuksia on loputtomasti; tarvitaan vain kykyä nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa.
Tyylittelyllä tarkoitetaan aiheen muuttamista koristetarkoitukseen sopivaksi. Se on muodon pelkistämistä ja rikastamista runsain yksityiskohdin ja värein. Aiheita tyylittelyyn löytyy niin luonnosta kuin rakennetusta ympäristöstä.
Pelkistäminen eli yksinkertaistaminen:
- Luonnonaiheita on usein sellaisenaan vaikea toteuttaa.
- Pelkistäessä kuvataan vain aiheen ominaispiirteet.
Rikastuttaminen eli liioitteleminen:
- Liioittelemalla aiheen yksityiskohtia saadaan koristeellisimpia muotoja, kuin ne ovat luonnossa.
Kansanomaiset tekstiilit ovat hyvä esimerkki, kuinka luonnosta saatuja aiheita on tyylitelty.
LUUKKUTEKNIIKKA
Suunnittelussa luukkutekniikan tarkoituksena on rajata halutun kokoisen aukon avulla mielenkiintoinen yksityiskohta jostakin kuvasta. Lähtökohtana voi olla taidekuva, lehtikuva yms. Luukun ääriviivat ovat luonnoksen ääriviivat suurennettuna.
Toimi seuraavasti:
- Leikkaa pahviin haluamasi kokoinen aukko, esim. 5 cm x 5 cm. Aukko voi olla myös paperista leikatut kaksi kulmaa, joiden kokoa ja muotoa voidaan vaihdella.
- Suurenna löytämäsi kuvio sopivaan kokoon paperille. Väritä se mielesi mukaan tai alkuperäisiä värejä jäljitellen.
- Suunnitelma voidaan toteuttaa eri tekniikoilla esim. kirjonta, kudonta, neuleet ja tilkkutyöt.
Luukulla rajattu alue sisäinteriööristä
Interiöörin perusteella tehty luonnos tilkkutyöpeitoksi,
Ritva Laamanen
MIELIKUVAT LÄHTÖKOHTANA
Mielikuvat liittyvät alkuperäisiin, luonnollisiin havaintoihin, erilaisiin aikaisempiin kokemuksiin ja eri lähteistä hankittavaan informaatioon. Mielikuva on "näky" edessä olevasta tehtävästä, esim. esineestä ja sen valmistamiseen tarvittavista työskentelytavoista ja -tekniikoista. Mielikuvien lähtökohtana voi olla jokin aiempi taiteellinen tuotos, taidekuva, runo tai musiikki.
Suunnittelussa tulisi hyödyntää omia henkilökohtaisia kokemuksia, tunnelmia ja ajatuksia. Suunnitelman pohjaksi muotoutuu oma välitön kokemus.
Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoriaa voidaan käyttää apuvälineenä, kun suunnitellaan mielikuvien pohjalta tuotetta. Esimerkissä on käsitelty juhlateemaa, josta on suunniteltu painokangas.
Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehä sovellettuna Halloween-juhla-aiheen käsittelyyn.
Kuvio: Kohonen, 1989. 40.
Ideointiprosessi: Nanna Nyyssönen
Luonnos painokankaaseen, Nanna Nyyssönen
Luonnos painokankaasta Halloween-juhliin valmistettuun sohvanpäälliseen
Kirjallisuutta:
Anttila, P., 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet
Karhu, Malmström, Mannila. 1995. Hyvä Sauma. Tekstiilityön käsikirja
Kolb, D., 1984. Experiental learning. Experience as the Source of learning and Development
Seppälä, Bovellan, Mikkilä. 1980. Kirjonta