 IKABU Sininen hirviö, jolla äidit Japanisssa pelottelevat lapsiaan. Haisee hirvittävästi rikiltä, ja syö mielellään pieniä ja suuria lapsia..Erittäin tulenarka, tulen lähellä pitää itsekseen korkeaa rätinää, josta sen läsnäolo on helppo havaita. Ruokitaan tuoreella lihalla, mieluiten vuohipukinlihalla. Ei siedä häkkielämää. E.S. |
|
Niinpä hän teki muotokuvan oliosta, jotta muut voisivat kertoa hänelle mikä tai kuka se oli. Mutta kukaan ei tiennyt…
|
 Alussa oli vain tyhjyys, mutta yhtäkkiä kaikki räjähti. Syntyi aurinkokuntia. Meidän aurinkokuntaamme syntyi hohtava tulipallo, planeetta jota hallitsi auringon herra. L.S. |
 Kokkotulet loimusivat pimeässä yössä. Väkijoukko piileskeli sen varjoissa, odottaen. Hiljainen puheensorina lakkasi kuin kirveellä leikaten. Rumpu soi, ne tulevat. Noidat. Ne sidottiin paaluihin ja sytytettiin tuleen. Viimeinen mitä ne näkivät ennen ikuista pimeyttä, oli ilkkuva peikkomainen olento, joka tanssi, nauroi, kirkui heidän ympärillään. Narri. |
 Hurjan värinen hirviö kaukaa itämaan kolkasta. Katse ammottaa kaukaista tyhjyyttä, punaiset hiukset polttavat käsiä herkästi ja erikoinen ilme aiheuttaa mielenvikaisuutta, älä siis katso liian kauan. Minkä lie niminen, älä minulta sitä kysy, vain hän itse sen voi kertoa, jos kauniisti pyydät. S.S. |
   Susi jolkotteli metsässä eräänä iltana. Se ajatteli, että se voisi saada tänä yönä jotakin saalista. Sitten susi huomasi pusikon vieressä istuvan jäniksen. -Nytpä saisin kunnon aterian pitkiin aikoihin! Susi hykerteli mielessään. Susi lähti hurjaan juoksuun, mutta jänis oli sitä selvästi nopeampi. Susi ei antanut periksi, vaan se juoksi niin kovaa kuin se vain pystyi. Susi juoksi niin kovaa, että sen silmien alle tuuli tuiversi punaisia ja oransseja viivoja. Aina kun susi metsästää sen silmien alla olevat viivat suhisevat samalla tavalla, kuin tuuli. |
|
|
| Puolalanmäen koulu, Turku tekstiilityö 8.lk |
