Miniryijytarinat on osa syksyllä 2021 pidettyä Helsingin yliopiston käsityötieteen opintojaksoa Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys, jota ovat ohjanneet Riikka Räisänen ja Päivi Fernström.
Löytämisen ilo -minitekstiilit
Luonnoväriaineet ja ilmiölähtöisyys -kurssin yksi kurssitehtävä oli minitekstiilin valmistaminen luonnonväriaineilla värjätyistä langoista. Lähestyin tekstiilieni valmistamista valitsemalla miniryijyjäni varten ainoastaan sienillä värjättyjä lankoja. Harrastan sienestämistä ja värjäykseen soveltuvat sienet ovatkin olleet tänä syksynä mielenkiintoinen lisä sienikorissani. Työn nimi tulee sieniharrastuksen parhaasta osasta, eli uuden sienipaikan löytämisen aiheuttamasta ilosta. Monet herkulliset ruokasienet ovat taitavia piiloutujia ja on palkitsevaa löytää niitä syksyisen metsän mättäiden ja puista pudonneiden lehtien suojasta.
Työssä on käytetty äikätatilla, samettitatilla, ruskotatilla, keltasarvikkaalla (kantohaarakas), keltahaarakkaalla, kangaskarvaslakilla, nummitatilla ja limanuljaskalla värjättyjä lankoja. Hyödynsin erilaisia kirjontapistoja (varsipisto, tikkipisto, etupisto, laakapisto, pykäpisto) ja tietenkin myös ryijypistoja. Ajatuksenani oli nostaa työstä esiin vaikkapa kantarellia tai suppilovahveroita kuvaavat kohdat. Ne toteutin ryijypistoja varioimalla.
Hanna Sorvisto
Miniryijy kasvivärjätyistä langoista
Työskentelyn lähtökohtana oli inspiroituminen kasvivärjättyjen lankojen sävyistä sekä metsän mättäistä. Metsästä minulle tuli heti mieleen syksyisen vuoden ajan sävyt sekä mättäillä odottavat marjat.
Aloitin toteuttamisen täysin intuitiivisesti alku ajatuksen pohjalta ja valitsin minua inspiroivia värejä ja lisäsin sävyjä työn edetessä. Alussa tein ryijyä pidemmällä nukalla käyttäen eri sävyisiä vihreitä lankoja sekä yksittäisiä ruskean sävyjä varvuiksi. Keskelle toteutin pyöreän punaisen marjan, joka pilkottaa pidempien lehtien lomasta.
Annoin työn viedä mukanani ja keskityin luovaan prosessiin. Lopussa lankoja trimmatessa kannattaa kuitenkin muistaa myös lopettaa ajoissa, ettei langat pääse lyhenemään liikaa.
Suosittelen kaikille ryijyn tekemistä ja pienen koon valitessa saa nopeasti valmista aikaiseksi ja valmiin tuotteen käyttöön.
Vilma Kejonen
Syksyinen miniryijy
Luonnonvärinaineet-kurssin erikoisuus vuonna 2021 oli miniryijyn solmiminen tiedekeskus ja museo Arktikumin Biocolour-näyttelyyn Rovaniemellä. On hauskaa ajatella, että ryijyni matkustaa.
Syksyn tunnelmaa oli luonnonväriainekurssin aikana mukavasti ilmassa. Kauniita kuulaan aurinkoisia päiviä, viileää, joka kannusti ajatustyöhön. Oli ihanaa palata yliopistolle pitkästä aikaa. Valitsin syksyisiä värejä ryijyyni. Oranssia kuin pihlajanmarjat, keltaista kuin koivun lehdet, valkoista kuin huurre. Langat olivat kokeneen värjärin jäämistöstä ja tuoksuivat hieman parfyymiltä.
Olen jo joskus aiemmin tehnyt miniryijyn ja kotini seinällä on kirpputorilta löydetty kasviväreillä värjätyn näköinen ryijy. Värisävyt ovat maanläheisiä: Ruskeaa, oranssia, vaaleanruskeaa. Mummokin teki ryijyjä, joten koen ryijyihin ylisukupolvista yhteyttä. Tahtoisin tehdä joskus suurenkin ryijyn.
Lähiaikoina aion solmia vielä yhden miniryijyn punasipulin kuorilla vihreiksi värjätyistä langoista. Se olisi kuin sammalta. Voisin laskea sen päälle päivällä käytetyt korut lepäämään.
Ryijyn tekemisessä on rytmiä kun se pääsee vauhtiin. Langan tuntu ja liike käsissä viehättää. Oikeaa ryijyneulaa oli helppo käyttää. Pidän siitä kun ryijyn hapsuja pörröttää tai sivelee, ryijyn ilme muuttuu. Ryijyn teko ja koskettelu on kuin maalaamista. Pidän myös auki leikkaamattomista lenkeistä ryijyissä. Sormet kuitenkin saattavat jäädä niiden sisälle jumiin! Voisin nukahtaa ryijy pään alla. Ryijyn historia peitteenä ja alustana on mielestäni mielenkiintoinen. Mietin, että jos tekisin joskus ison ryijyn se voisi olla oikeasti käytössä eikä vain seinällä.
Aino Partonen
Metsäinen miniryijy
Tehtävänämme oli valmistaa metsäinen miniryijy. Puhuimme metsän mättäistä, mutta katsoessani lankatarjontaa, näin paljon ruskan eri sävyjä. Mieleeni tulivat mielikuvat vaahteroiden vahvasta punaisesta, hehkuvasta oranssista sekä kauniin kirkkaasta keltaisesta. Seassa ruskeita puunrunkoja ja vielä osittain vihreää lehdistöä. Valmistin siitä inspiroituneena miniryijyni.
Solmin lankoja läppäkoukun avulla. Aluksi mittasin langat tarkasti ja suunnittelin ”trimmaavani” valmiin ryijyn tasaisemmaksi, mutta työn edetessä tykästyin hieman epäsäännölliseen ulkoasuun. Eihän luontokaan ole täsmällisen säännöllinen! Ryijyssä onneksi kaikki tekniikat ovat sallittuja ja suunnitelmaa voi muuttaa vaikka lennosta.
Mielestäni ryijy ja kasvivärjätyt langat palvelivat ruskametsän materialisointia loistavasti. Näen työssäni samaan aikaan kokonaisen laajan ruskamaiseman, suuren vaahterapuun tai myös vain yhden kauniin maahan pudonneen vaahteranlehden. Tekeminen oli kivaa ja rentouttavaa. Ryijy oli mukavan kokoinen työstettäväksi.
Loppuun vielä varoituksen sana, ryijyn tekemiseen jää pahasti koukkuun!
Jenna Säe
Miniryijy, aiheena metsä
Viimeksi olen tainnut tehdä ryijyä joskus peruskoulussa. Sen kuitenkin muistan, kuinka mukavaa oli suunnitella ryijy, ommella se ja lopuksi ihastella lopputulosta.
Miniryijyni värimaailmaa valitessani mielessäni oli luonnon hiekan sävyt sekä metsän sammalten vihreys että pehmeys. Lisäksi halusin joukkoon voimakkaamman värin luomaan kontrastia maanläheisiin väreihin. Metsässä löytyy myös paljon erilaisia tekstuureja ja näitä halusin ilmaista kokeilemalla erilaisia ryijytekniikoita.
Varsinaista suunnitelmaa, kuinka värit sommittelisin taikka mitä tekniikkaa käyttäisin missäkin kohden ryijyä, en etukäteen tehnyt. Päätin vain aloittaa yhdestä väristä ja tekniikasta ja antaa työn edetä siitä. Työ vei minut mennessään ja keskityin tekemiseen niin, että kuvat työn edistymisestä jäivät ottamatta. Miniryijystäni muodostui hyvin runsas ja jopa paikkapaikoin alueeltaan pursuileva. Huomasin pitäväni ryijyn tekemisestä. Se antaa tilaa luovuudelle ja ilmaisulle ja vie ajatukset pois ympärillä tapahtuvista asioista.
Terhi Tommila
Miniryijy metsäteemalla
Luonnonväriaineet-kurssilla tehty miniryijy oli mielenkiintoinen työ. Se, että en ole aiemmin tehnyt ryijyä, vaikutti siihen, että halusin kokeilla useampaa tekniikkaa. Niinpä syntyi ajatus, että voisin tehdä ruskealla matalampia silmukoita, jotka kuvastavat polkua tai muuten tiivistynyttä maata.
Korkeammilla silmukoilla tein vihertävää sävyä, joka kuvastaa metsän mättäitä. Kokeilun vuoksi tein vielä pienen alueen vielä korkeampia silmukoita oranssiin vivahtavilla sävyillä, sen oli lähinnä tarkoitus tuoda työhön väriä, en sen enempää ajatellut, että mitä se voisi metsässä kuvastaa.
Kokeilumielessä oli myös kiva katsoa, miten eri värisävyt sopivat toisiinsa ja täytyy sanoa, että kun kaikki langat oli värjätty luonnonväreillä (ja painottuivat ruskea-vihreä-oranssi –akselille), niin sieltä olisi voinut valita varmaan melkeinpä mitkä langat tahansa ja olisi tullut hieno lopputulos.
Työni on tehty pelkästään langoilla, se oli mielestäni riittävä tähän ensimmäiseen kokeiluun. Valitsin kokeilumielessä eri paksuisia lankoja ja siinä oli jonkin verran eroa, että miten niitä sai vedettyä ristikon läpi. Kovin paksuja ja pöyheitä lankoja oli vaikeampi työstää, mutta toisaalta niistä tuli tiiviimpi ja muhkeampi lopputulos. Kaiken kaikkiaan miniryijyn tekeminen oli todella antoisaa ja minusta pohjan (pieni)koko oli vallan mainio tällaiseen harjoitukseen. Yllättävän hieno lopputulos tuli, vaikka ilman aiempaa kokemusta olikin pikkuisen haastava nopeasti miettiä, että mitä kannattaisi tehdä. Itse tekeminen oli myös todella kivaa, kun työ eteni hyvin ja jotenkin nuo luonnonväreillä värjätyt langat ovat niin lumoavia, että niillä tekemisestä tulee hyvä mieli.
Eveliina Muukkonen
Miniryijy luonnonväriaineilla värjätyistä langoista
Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys kurssilla yhtenä kurssityönä oli valmistaa miniryijy luonnonväriaineilla värjätyistä langoista tai muista luonnonväriaineilla värjätyistä materiaaleista. Helsingin yliopisto oli saanut lahjoituksena suuren määrän luonnonväriaineilla värjättyjä lankoja, joten myös minä päädyin käyttämään niitä omassa miniryijyssäni.
Tehtävää ohjaavana ajatuksena oli kurssin toisen opettajan, yliopiston lehtori Päivi Fernströmin ajatus metsä mättäästä. Tämä ajatus edellä lähdin valitsemaan lankoja laatikosta. Valitsin eri ruskean sävyjä sekä hieman keltaista ja sekä oranssin punaista.
Lähdin työstämään miniryijyä virkkauskoukun kanssa. Vedin monikertaisella langalla lenkkejä ryijykankaan läpi. Työtä tehdessäni ajatus metsän kerrostuksellisuudesta nousi päällimmäiseksi ja lähdin tämä ajatus edellä työstämään ryijyäni.
Miniryijyssäni alaosassa on enemmän rusehtavia sävyjä. Keskiosassa rusehtavien sävyjen lisäksi on runsaasti keltaista. Yläosassa häivähtää aavistuksen punaoranssia. Rusehtavat sävyt kuvaavat metsän pohjaa. Kellertävät sävyt rusehtavien joukossa kuvaavat puista maahan pudonneita kellastuneita koivun lehtiä. Punaoranssit ovat kypsyviä puolukoita, jotka vähän kerrassaan punertuvat ja kypsyvät syötäviksi.
Susanna Kirvesniemi
Ruskaretki-miniryijy
Lankalaatikon värimaailma vei ajatukset heti syksyisille poluille, joissa puiden välistä pilkistävä aurinko saa ruskan värittämän maiseman hehkumaan.
Lähdin toteuttamaan omaa pientä ryijyäni ommellen yrittäen saada pinnasta mahdollisimman runsasta, mutta kuitenkin vaihtelevaa. Ajatuksenani oli saada aikaan luonteva väriliuku, jossa eri osiot kuitenkin erottuvat erottuvat toisistaan nukan eri pituuksien ansiosta.
Johanna Halonen
Julkaisuun on saatu lupa opiskelijoilta.
Ks. blogs.helsinki.fi/luonnonvariaineet