Fiskarsin sakset - muotoilun klassikko
"Vuonna 1967 Fiskars mullisti kaiken, mitä maailmalla oli totuttu saksista ajattelemaan. Oranssikahvaiset saksemme olivat kevyemmät, mukavammat ja helpommat käyttää kuin perinteiset raskaat rautasakset, mutta mikä parasta, niiden leikkauskyky oli moninkertaisesti parempi. Tähän päivään mennessä Fiskarsin saksia on myyty maailmalla jo yli miljardi.
Nykyään saksiamme arvostetaan maailmanlaajuisesti niiden ylivoimaisen leikkauskyvyn ja legendaarisen kestävyyden ansiosta. Ruoanvalmistus, ompelu, nikkarointi, lasten kanssa askartelu – mitä tahansa teetkään, meiltä löydät työhösi täydelliset sakset." (Fiskars.fi 6/2016)
Firkars järjesti Facebook-sivuilla kisan jossa osallistujilta pyydettiin Fiskars-saksiin liittyviä muisteloja. Tässä joitakin joille myös osuin palkintoja:
Pirjo Sinervo Niin haluttuja - ja sen vuoksi helposti reppuun sujahtavia - olivat erinomaiset ja silloin kait suhteellisesti nykyhintatasoa kalliimmatkin Fiskarsin kangassakset 80-luvun alkupuolella, että koulussa jokaisen käsityöryhmän lopetellessa työskentelyään, piti ottaa luku saksista eli laskea ovatko kaikki telineessä. Nuorena käsityönopettajana tuskailin, että tämmöistäkö opettajan homma on. - Parempia saksia kuin fiskarsilaiset ei kyllä ole vieläkään!
IL Ostin nämä sakset vuonna 1981. Olin silloin 13-vuotias vasenkätinen. Kolme vuotta myöhemmin muuan ystäväni piilotti ne huumorintajuissaan kirjoituspöytäni alle - harrastimme käytännön piloja - jossa ne olivat vuoden. Ostin sillä välin uudet sakset, samanlaiset mutta väriltään kirkkaamman oranssit. Löysin vanhat sakset ja elin kaksien saksien miehenä noin kymmenen vuotta, kunnes myöhemmin ostamani sakset katosivat. Siitä lähtien pärjäsin yksillä saksilla viime torstaihin saakka, jolloin väkevä muovipullo otti voiton tästä yhdestä kauneimmista teollisuustuotteista. Ehdin leikata saksillani ainakin c-kasetin kansia, kitarankieliä, noin kaksi tuhatta diaa, lehti-ilmoituksen flamenco-konsertista jonne kutsuin Hänet, hääkutsukortteja, äidinmaitokorvikepakkauksia, askarteluliimaputkilon kärkiä, varpaankynsiä, ruohosipulia, hiuksia ja pekonia.
Olen edelleen vasenkätinen, mutta nyt jo 47-vuotias ja menossa taas Fiskarsin myymälään. Halusin jakaa saksieni tarinan.
RK Mun lempisakset on Fiskarsin paperisakset, jotka ostin v 1981 että mulla olisi hyvät sakset Wetterhoffin pääsykokeiden muotoilutehtävässä. Ovat edelleen huippukunnossa vaikka niillä on leikattu kaikkea muuta paitsi rautalankaa ;)
JL Äitini sai nämä kynsisakset kesällä -90 äitiyspakkauksen mukana, kun hän synnytti meikäläisen. Näillä saksilla on leikattu pienen Jussi-pojan ensimmäiset kynnet 25 vuotta sitten, ja tänään leikkasin samoilla saksilla kynnet jälleen. Näillä leikatuilla kynsillä on hyvä mennä naimisiin tulevana viikonloppuna! Ei ole toisia yhtä hyviä kynsisaksia eteen tullut.
OL Kolme lasta, kolmet sakset :) Kaikki lähteneet kotoa lasten mukana. Piti hankkia viimein itsellekin ihan omat!
MV Ostin n. 10 vuotta sitten kirpputorilta Ruotsista Fiskarsin oranssit keittiösakset ja vieläkin pelittää. Liekö numero 79 tarkoittavan valmistusvuotta Fiskars..? (Y) :D
Jos oranssissa kahvassa on kahden numeron luku, se tarkoittaa tosiaan saksien valmistusvuotta eli tässä tapauksessa sakset on valmistettu 1979. Yst. terveisin, Fiskars
MS Minun sakseni lapsuudesta 90-luvulta. Käytössä vielä toisinaan, käyttömukavuus vaan hieman kärsi koiran käsittelystä... uusille olisi tarvetta! :D
RL Fiskarsit on ollut osa mun lapsuutta, niillä oli ihan parasta hapsuttaa keittiön pöydän muoviliinaa ? joka kerran saatiin huutia mutta kun se uusi liina laitettiin paikalleen niin tämä tyttö etsi oranssit Fiskarsit ja hapsutus alkoi ?
LL Minulla on useat Fiskarsit. Ostelen niitä joskus ihan ulkonäön vuoksi kun on kaunis kuosi: näyttää hyvälle keittiön seinällä roikkuessaan ? sinne sopii saksia lisääkin roikkumaan ?
SS Meillä ei taida juuri muita saksia olla ollutkaan kuin Fiskarseja, kotipaikassakin on sekä oikea että vasenkätisiä - kumpiakin olen oppinut käyttämään. Sitten on erikseen sellaset sakset aina olemassa niin kutsuttuihin huonompiin hommiin, mitä ei raaski rakkailla Fiskarsseilla tehdä, ettei vaan hajoa - vaikka Fiskars onkin se mikä kestää. Kotoa löytyy neljät Fiskarssit.
On tunnustettava, että en osaa leikata kynsiäni millään muilla kuin pienillä pyöreähkökärkisillä Fiskarsin saksilla. Koira ja pikkujyrsijät trimmataan pitkillä teräväkärkisillä suipoilla Fiskarsseilla.
Kerran meinasin mennä paniikkiin, että vahingossa heitin Fiskarssin sakset koirankarvojen mukana roskapussiin ja roskiin - seuraavana päivänä dyykkasin syväsäiliössä (joka onneksi oli suht täynnä ja oma pussi aika päällä) ja etsin saksia.. Löysin karvapussin, mutten saksia. Sisältä ne sakset sitten lopulta löytyivät, ovat niin rakkaat että ei yhtään harmittanut turha roskiksessa myllääminenkään kunhan jostain löytyivät.
BR Minun Firskarssit. Nämä sakset on isoäitini, enkä tiedä kuinka vanhat ne ovat.
II Kun olin pieni, äitini leikkasi usein miten hiukseni ja ainoat sakset jotka tähän todella paksuun ja vahvaan hiukseen pystyivät olivat yllätysyllätys: oranssikahvaiset Fiskarsin yleissakset tai mustakahvaiset Fiskarsin keskikoon sakset, jotka ovat palvelleet äitini luona varmasti 25 vuotta hiussaksina, lankasaksina ja on niillä tullut koiraakin trimmattua! Sain itselleni ensimmäiset ikiomat kangassakset 14-vuotiaana, vaaleanpunaiset Fiskarsin sakset ja pakkauksessa tuli vielä lankasakset mukana. Näitä lankasaksia kuljetin aina laukussa vuosikaudet ja kerrankin leirillä Torniossa yksi tyttö sai itselleen irokreesin minun ja vaaleanpunaisten pikku-Fiskarssien toimesta. Oltiin tämän uuden kaverin kanssa tyytyväisiä lopputulokseen, mutta tämän tytön äiti ja poikaystävä eivät kuulemma olleet ihan samaa mieltä uuden kampauksen hienoudesta.
ST Minulla Fiskarsin oransseihin liittyy paljon hyviä lapsuudenmuistoja, kun isoäitini leikkasi niillä tillit ja ruohosipulit, kun vietimme lapsuutemme kesiä kesämökillä. Ei siis mitään maata mullistavaa tai erikoista, vaan nimenomaan sitä ihan tavallista arkea, josta suurin osa elämästämme koostuu ja joihin Fiskarsin oranssit klassikkosakset olennaisilta osin kuuluvat. :)
PT Minulla oli Fiskarsin vaatturinsakset. Muutin takaisin kotitilalle ja sakset seurasivat tietenkin mukana ja yritin varjella niitä, jotta niillä leikattiin vain kangasta. Eräänä aamuna isäni tuli navetasta, pani sakset pöydälle ja sanoi:" ikinä en ole näin hyvillä saksilla leikannut lehmien häntiä". Arvatkaa, hennoinko sanoa siihen mitään.
EH Sain mun ekat "oikeat" sakset kun olin 6v. Mun edesmennyt pappani toi mulle yllätyksenä keltaiset fiskarsin pikkusakset, joilla oli hyvä harjoitella leikkaamista ennen kouluun menoa. ? nyt 24 vuotta myöhemmin nuo samaiset sakset ovat edelleen minulla kovassa käytössä ja muistona papasta. ? ja nyt oma poikani harjoittelee niillä leikkaamista. ?
SA Minä voitin Käsityö lehden ompelukilpailussa 1985 Fiskarsin kolmet sakset ja saksien teroittajan. Ne ovat vieläkin käytössä ja olen ammatiltani tilausompelija, joten käyttöä on ollut.
ML En kyllä muista minä vuonna ostin ne keltapäiset Fiskarsin sakset. Vuosikaudet ne mua kuitenkin palveli. Sitten kävi, että kotonani kävi varkaita, niin myös nämä sakset oli lähtenyt niitten mukaan. Toivon että saksilla jatkuu edelleen hyvä elämä :)
MM Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme v 1982 ja ensimmäisiin pakollisiin hankintoihin kuului Fiskarsin oranssikahvaiset yleissakset. Samat sakset palvelevat edelleen, välillä on teroitettu Fiskarsin omalla teroittimella. Toimiva pari, niinkuin mekin vielä mieheni kanssa :D
AS Annoin pienenä perheemme parhaat oranssipäiset Fiskarsit äidille joululahjaksi. Saksien katoaminen huomattiin ja niitä etsittiin. Sain kuitenkin pidettyä matalaa profiilia, sillä sakset olivat jo paketissa. Ja jouluaattoiltanahan ne löytyivät; muutamia kommentteja kyllä kuului, mutta ymmärrystäkin sain. Lahjabudjetti oli pieni ja lahja tosi laadukas ja tarpeellinen. Hyvää tahtoa ei voittanut mikään.
Kuvat poimittu fiskars.fi-sivuilta ja kirjoittajien viesteitä