Tämä huoneentaulu on ollut mummini mökin seinällä niin kauan kuin muistan. Se on maalattu ehkä 1940-luvulla. Huoneentaulun teksti syöpyi mieleen jo lapsena. Tekstin alkuperä ja merkitys avautui kuitenkin vasta myöhemmin. Taulun lause on peräisin Vänrikki Stoolin tarinoiden Vänrikin tervehdys -runosta:
"Tie minne veikään, min sai koittaakaan,
kun pako meiltä turvan, toivon poisti,
tuo sama tuli hänen katseessaan
ja muodoss' aina sama rauha loisti;
kuin vaskikirjoitus se vakamoi:
viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi."
- Runeberg 1848, suom. Paavo Cajander 1918 -
Suomenkielisten huoneentaulujen varsinainen kukoistuskausi oli 1920-1930-luvuilla, ja ne olivat yleensä kirjottuja. Huoneentaulumuoti tuli Suomeen Ruotsista, ja se levisi aluksi Suomen ruotsinkielisten alueiden herrasväen kodeissa. 1920-1930-luvuilla kansannaiset opettelivat innokkaasti opettajien ja pappilan neitien esimerkkien mukaan ompelemaan mietelausetauluja. Huoneentauluilla oli alun perin kristillinen sanoma. Raamatunlauseiden lisäksi huoneentauluissa saattoi olla jokin virrensäe, esim. "Joka aamu on armo uus." Uskonnolliset aiheet huoneentauluissa säilyttivät suosiotaan osaltaan sen vuoksi, että kirjontaa pidettiin pitkään herrasväen syntisenä turhuutena. Raamatunlauseiden kirjominen antoi jonkinlaisen luvan mieleiseen harrastukseen. Toisaalta huoneentaulun tekstit olivat lohduttavia, esim. "En pelkää uswia ulapan, kun kuljen seurassa Jumalan".
Raamatun ja virsikirjan lisäksi huoneentauluun saatettiin ottaa teksti runosta tai kansanlaulusta. Huoneentauluja tehtiin myös koulussa.
Uusinto mummolan huoneentaulusta.
Tarja 2006