KOOSTE KÄSITÖISTÄ SKANDINAVIASSA - PERINNETTÄ JA NYKYPÄIVÄÄ
Hardanger-kirjonta on saanut nimensä Norjan Hardanger-vuonosta, jonka alueella sitä perinteisesti ommeltiin. Tämän revinnäisen historiaa tunnetaan huonosti, mutta sen esikuvien oletetaan saapuneen Intiasta ja Persiasta silkkitietä Välimeren alueelle, josta se sitten levisi kaikkialle Eurooppaan. Se oli erityisen suosittua renessanssin ajan Italiassa.Kauniit käsityöt tulivat oletettavasti viikinkien mukana pohjoiseen, jossa siitä jalostui oma revinnäistyyppinsä. Hardanger-kirjontaa on samantyyppisenä tehty jo 1700-luvulta lähtien, jolloin hardangerilaiset naiset kirjoivat liinavaatteita, esiliinoja ja puseroita.
Hardanger-kirjonnan kuviointi on geometrista, neliöitä, kolmioita, siksakkuvioita jne. Se ommellaan tiiviille puuvilla- tai pellavapalttinalle sekä nykyään myös erityisesti sitä varten suunnitellulle, puuvillaiselle hardanger-kankaalle, jonka sidos on kahden langan panama (palttinasidos, jossa on kaksi lankaa rinnakkain). Kirjontalankana käytetään nykyään enimmäkseen helmilankaa.
Geometrisessa -kirjonnassa loimi- ja kudelankoja katkaistaan, jonka jälkeen jäljelle jääneitä lankoja parsitaan yhteen uusiksi ryhmiksi paula-, sidos- ja tikkipistoin.
Suomessa hardanger-kirjonta on suosittua kansalais- ja työväenopistojen kursseilla.
Lisää aiheesta: Terttu Lehtosen töiden kuvia