Luokanopettaja-lehdessä 3/2005 julkaistu artikkeli käsityönopetuksesta
Tekstiiliopettajaliiton verkkokäyttöön kirjoittanut Jaana Lepistö, KT, Ktyo, TOLin hallituksen jäsen

SUOMALAINEN KÄSITYÖN OPETUS ON LUOTTAMUKSEN ARVOISTA
 
Yleissivistävässä koulutuksessa oppiaineet ovat opettajan hallussa olevia välineitä, joilla hän tekee kasvatustyötään. Kasvatustehtävän onnistumisen ensimmäinen ehto, on, että opettaja ymmärtää opettamiensa oppiaineiden luonteen ja niiden mahdollisuudet työssään. (Kojonkoski-Rännäli 2005) Kun perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa oppilasta monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti, on opettajan perehdyttävä eri oppiaineiden kasvatuksellisiin mahdollisuuksiin. Käsityön erityinen kasvatuksellisuus perusopetuksen oppiaineena perustuu kokonaisen käsityön tekemiseen ja käsityön eri sisältöjen, teknisen työn ja tekstiilityön, monipuoliseen tuntemiseen. Kokonaisessa käsityössä tekijä eli oppilas itse toteuttaa omia ideoitaan työssään ratkaisten sekä työn visuaaliseen ja tekniseen suunnitteluun että suunnitelmien toteuttamiseen liittyviä ongelmia ja arvioi kriittisesti omaa toimintaansa koko prosessin ajan.

Käsityö on ihmisen intentionaalista ja inhimillistä tuottamistoimintaa, jonka lopputuloksena syntyy taitoja ja ulkoisia konkreettisia tuloksia. Tekijä oppii esimerkiksi suunnittelemaan ja ompelemaan itselleen vaatteita tai työstämään puusta itse suunnitellun veneen. Käsityö on sellaista toimintaa, johon voidaan liittää uuden keksiminen eli innovointi, jäljentäminen, tuottaminen, tekniikoiden ja tekniikan käyttäminen, tuotesuunnittelu ja teknologian hyödyntäminen. Käsityössä työstetään konkreettista materiaalia käsityötekniikoin. Käsityö on prosessi, jota ajatus ohjaa ja johon sisältyy idea tuotoksesta sekä ajatus ja tieto sen toteuttamisesta.  Edellä kuvatun lisäksi käsityöprosessi sisältää ihmisen, teknologian ja ympäristön vuorovaikutusta sekä teorian ja käytännön yhdistämistä. Käsityöllinen toiminta on parhaimmillaan kokonaisvaltaista ja se kehittää samalla kertaa tekijän eri taitoja, kuten ajattelun taitoja, arviointitaitoja ja motorisia taitoja. Kun käsityötä opettavalla opettajalla on jäsentynyt käsitys käsityöstä kasvatuksen välineenä, suuntautuu hän peruskoulun käsityön opetussuunnitelman suunnittelutyössään ja sen toteuttamisessa monipuolisesti kokonaisen käsityön tekemiseen. Näin mahdollistuu oppilaan kokonaisvaltainen ja monipuolinen kehittyminen käsityön avulla.

Käsityö suomalaisen koulun oppiaineena eli kasvatuksen välineenä voisi sanoa olevan ainutlaatuista. Vaikka muualla maailmassa käsityö on oppisisältönä sidottu joko teknologia-, taide-, kotitalous- tai työkasvatukseen, on Suomessa Cygnaeuksen hengen perinne vielä säilynyt monista ulkomailta tulleista paineista huolimatta. Voidaan sanoa, että käsityön merkitys on nähty yli yhteiskunnallisen merkityksen yksilön kehittymisenä. Perusopetuksen oppiaineen nimi, käsityö, on omalla tavallaan tärkeä, sillä se vaikuttaa aineesta muodostuviin mielikuviin ja sitä kautta opetettaviin sisältöihin. Se vaikuttaa myös opettajankoulutukseen sekä käsityön tieteenaloihin ja myös suomalaiseen käsityökulttuuriin. Käsityö-nimen säilyminen oppiaineen nimenä luo turvallisen pohjan myös kansalliseen identiteettiimme kuuluvan käsityöperinteen säilymiselle. Käsityön merkitystä ja tehtävää koulun oppiaineena voidaan perustella myös sillä tietotaidolla, jonka nimenomaan käsityön tekeminen antaa ihmiselle yhteiskunnallisena vaikuttajana ja luonnonvarojen käyttäjänä sekä maapallon saastumiseen liittyvien asioiden arvioitsijana.

Suomessa koulun oppiaineet ovat tiedepohjaisia, joten myös perusopetuksessa käsityön ydintehtävä pohjautuu käsityön tieteellisissä tutkimuksissa ja teorioissa perusteltuun kokonaiseen käsityön tekemiseen. Perusopetuksen käsityöoppiaineen nimi ei siis voi olla teknologiakasvatus, koska sillä ei ole omaa tieteenalaa. Suomi onkin ainoa maa, jossa käsityö on myös itsenäinen yliopistollinen oppiaine. Käsityön aineenopettajakoulutukset edustavat seuraavia käsityön tieteenaloja: käsityötiede, käsityökasvatus ja slöjdpedagogik. Luokanopettajakoulutusten pakollisen käsityön peruskurssin taustatieteinä tulee myös olla em. tieteenalat. Suomessa luokanopettajien nykyiseen koulutukseen sisältyy eri opettajankoulutuslaitoksissa käsityön opintoja eri laajuisina kursseina. Käsityön peruskurssi sisältyy peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien ns. monialaisten opintojen 35 opintoviikon kokonaisuuteen. Opettajaopiskelijan tehtävänä on yhdistää kasvatustieteeseen perustuva yleinen didaktiikka ja käsityön tieteenaloihin perustuva käsityön ainedidaktiikka ensin opetusharjoitteluissaan ja myöhemmin tulevassa työssään. Käsityössä ainedidaktiikka ei perustu ainoastaan käsityön opetuksen teoriaan, vaan se on aina yhteydessä myös käsityön konkreettiseen tekemiseen. Ei riitä, että käsityötä opettava opettaja tietää, miten jokin asia tehdään, vaan hänen täytyy myös osata tehdä se. Jos luokanopettajaopiskelija haluaa laajentaa käsityön opintojaan peruskurssin lisäksi, ovat ne aina edellä mainittujen tieteenalojen ja niitä edustavien yliopistojen hyväksymiä sivuaineen perus-, aine- ja syventäviä opintoja.

Luokanopettajakoulutuksen käsityön peruskurssin opintojen tavoitteet ja sisällöt tulisi tällä hetkellä kohdentaa erityisesti perusopetuksen vuosiluokkien 1-4 monipuolisen käsityön opetusta koskevaksi. Monipuolinen käsityö muodostuu teknisen- ja tekstiilityön oppisisällöistä. Tällöin luokanopettajaopiskelijalla on mahdollisuus keskittyä käsityötaidon erittäin tärkeän alkutaipaleen ohjaamisen opiskeluun. Vuosiluokkien 5-7 käsityön opetuksen hoitaminen edellyttäisi näin ollen käsityön laajempia opintoja, eli käsityötieteen tai käsityökasvatuksen sivuaineen perusopintoja. Perusopetuksen vuosiluokkien 8-9 käsityöoppiaineen opetus on syventävien valinnaisaineiden opetusta, jonka opettajalta tulisi edellyttää sivuaineen perusopintojen lisäksi vähintään käsityötieteen tai kasityökasvatuksen aineopintoja. Mm. Rauman opettajankoulutuslaitoksessa luokanopettajaopiskelijat voivat tällä hetkellä opiskella näitä kaikkia sivuaineopintoja.

Edellä visioidussa järjestelyssä toteutuisi perusopetuksen käsityön opetuksen jakaminen käsityön opintoja aloittelevien oppilaiden kokonaisvaltaiseen käsityön opetukseen ja käsityön opinnoissa oman valinnan mukaisesti etenevien tietojaan ja taitojaan syventävien oppilaiden spesifimpään käsityön opetukseen. Tällaisella perusopetuksen käsityön opetuksen toteuttamisen uudelleen järjestelyllä olisi yhteyttä myös opettajankoulutuksen käsityön opetuksen suunnitteluun. Erityisesti se toisi muutoksia luokanopettajien käsityön peruskurssien tavoitteisiin ja sisältöihin. Käytännössä tämä tarkoittaisi oppisisältöjen vähenemistä ja opiskelun keskittymistä muutamiin keskeisiin ydinalueisiin, johon myös Rasinen viittaa artikkelissaan (Luokanopettaja 1/2005). Perusopetuksen käsityöoppiaine on parhaimmillaan niin sanottua kokonaista käsityötä. Kasvatuksellinen tarkoitus sisältyy kaikkeen, missä käsityön oppijaa autetaan muuttamaan työnsä laatua tavoitteena myös elämänlaatunsa parantaminen. Perustana ovat silloin sekä käsityö että kasvatus. Käsityö toteutuu aina jonkun tietyn materiaalin työstämisenä ja sille sopivin välinein ja tekniikoin, joten käsityöoppiaineen jakaminen tekstiilityön ja teknisen työn oppisisältöihin on perusteltua. Sukupuolten välisten erojen ja yhtäläisyyksien yhteyksiä peruskoulun opetukseen ja oppimiseen on tutkittu paljon ja todettu, että opetuksessa ei tarvitse tavoitella sukupuolineutraaliutta, vaan sukupuoliherkkyyttä (mm. Arnesen, 1999). Kun käsityötä opettavat opettajat ovat opiskelleet sekä teknisen työn että tekstiilityön sisältöjä ja syventäneet sitten opintojaan toiseen, voivat he tulevassa opetuksessaan tietoisesti rikkoa myös näitä käsityöhön tiukasti liittyviä perinteisiä sukupuolirooleja.

 

(Kirjoittaja toimii Käsityön didaktiikan lehtorina Turun yliopiston, Rauman opettajankoulutuslaitoksessa ja on Tekstiiliopettajaliiton hallituksen jäsen ja koulutustoimikunnan puheenjohtaja)

 
Lähteet:
 Arnesen A-L. (toim.) 1999. Eroja ja yhtäläisyyksiä. Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen julkaisuja 17.
Kojonkoski-Rännäli, S. 2005. Pohdintoja käsityö-oppiaineesta. Tulostettu 1.2.2005 http://www.edu.fi.
Lepistö, J. 2004. Käsityö kasvatuksen välineenä. Seurantatutkimus opiskelijoiden käsityötä koskevien käsitysten jäsentyneisyydestä ennen luokanopettajakoulutuksen käsityön peruskurssin opintoja ja niiden jälkeen. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C. 219.

 

YHTEYSTIETONI:
Jaana Lepistö
Luostarinkatu 16
26100 Rauma
e-mail jatele@utu.fi

 

Tekijänoikeudet Punomo Networks Oy © 2020: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »