Mitä kirjonta on?

Kirjonta on kankaan koristelua erilaisilla pistoilla. Se on hyvin vanha ja arvostettu käsityönlaji. Kirjonta vaatii sorminäppäryyttä, huolellisuutta, luovuutta ja aikaa. Kirjonta antaa mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen.

Pistokirjonta

Pistokirjonta on pienin erilaisin pistoin ommeltua kirjontaa. Pistokirjontaa sanotaan vapaaksi kirjonnaksi, koska siihen ei liity tarkkoja sääntöjä. Pistokirjonnassa voi käyttää luovuutta ja kokeilla rohkeasti uusia mahdollisuuksia.

Pistokirjonnassa ommellaan erisuuruisia ja erinäköisiä pistoja rinnakkain ja päällekkäin. Pistokirjonnalla voi tehdä kuvioita ja erilaisia pintoja. Voidaan sanoa, että pistokirjonta on kankaan ”maalailua” langoilla. Kirjontalankojen runsaat värivalikoimat toimivat maalarin väripalettina. Erilaisten pohjakankaiden, pistojen ja lankojen kekseliäällä yhdistelyllä voi yksinkertaisista aiheista saada näyttäviä kirjontatöitä. On kuitenkin tärkeää, että materiaalit sopivat toisiinsa.

Kirjonnan historia

Pistoja on ommeltu hyvin kauan. Aluksi pistoja käytettiin hyötytarkoituksiin eli ommeltiin kankaiden reunoja ja yhdistettiin kangaskappaleita toisiinsa. Vähitellen kirjonta muuttui kankaiden koristelemiseksi. Ennen juhlavaatteet ovat olleet hyvin koristeellisia ja niissä on ollut runsaasti kirjontaa. Kaikki kansat ovat kirjoneet vaatteita sekä asumiseen ja seremonioihin liittyviä tekstiilejä. Ihmiset ovat osoittaneet kauneudenkaipuutaan kirjomalla vaatteita ja tekstiilejä. Maailman uskonnoilla ja kirkoilla on ollut tärkeä merkitys kirjonnan kehittymisessä ja leviämisessä, sillä uskonnolliset tekstiilit ovat olleet taitavasti kirjottuja.  Kirjonta on aina ollut arvostettu ja ylellinen käsityö.

Kirjonnalla on takana pitkä historia. Maapallolta tuskin löytyy paikkaa, jossa kirjontaa ei olisi esiintynyt jossakin muodossa viimeisten vuosituhansien aikana. Kirjonnan juuret ovat idässä. Egyptissä, Babyloniassa, Kreikassa, Intiassa ja Kiinassa kirjonnantaso on ollut korkea jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Kirjoitetun historian perusteella kirjontaa on harrastettu Kiinassa noin 3500-4000 vuotta sitten. Säilynyttä pistokirjontaa on kuitenkin tallella vasta ensimmäiseltä vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua.  Kirjonnan historian kannalta eräs tärkeä maa on Peru, jossa on kirjottu taitavasti villalangalla. Vaikka joka puolella maailmaa on käytetty samoja pistoja, materiaaleja ja joitakin kuvioita, ovat kirjonnan lopputulokset erilaisia. Kirjonnat ovat kehittyneet eri puolilla maailmaa omantyylisiksi kulttuurin vaikutuksen mukaan. Kirjonnalla on rikas historia, sillä jokainen vuosisata on lisännyt kirjontapistojen ja mallien määrää.

Suomeen erilaisia kirjontatapoja ja vaikutteita on tullut maan etelä- ja länsiosaan Ruotsin kautta. Länsi-Suomen kirjonta on samanlaista kuin Ruotsin kirjontaperinne. Länsisuomalaista kansanomaista kirjontaa edustavat kirjotut peitot, joissa mustalle villakankaalle on kirjottu erilaisia kuvioita värikkäillä villalangoilla. Peittojen kuviointi on ollut hyvin rikasta ja kirjontakuviot ovat olleet symbolisia. Itä-Suomeen ja Karjalaan vaikutteita tuli venäläisten välityksellä. Itä-Suomen kansanomainen kirjonta on rikasta ja monipuolista. Sitä edustaa muun muassa etupistokirjonta, ronkkauskirjonta sekä lehtosittain ja virvittäin ompelu. Maamme nykyinen kirjontaperinne muodostuukin läntisistä ja itäisistä vaikutteista.


Kirjonnan tarvikkeet

Työvälineet

Neulat – Valitse neula aina kankaaseen, lankaan ja kirjontatapaan sopivaksi.

  • Kanavaneula –  on yleinen kirjontaan käytettävä neula. Kanavaneulassa on suuri silmä ja niitä on tylppä- ja teräväkärkisiä. Tylppäkärkisellä neulalla kirjotaan silloin, kun kirjonta perustuu kankaan rakenteeseen; esimerkiksi ristipisto- ja kanavatyöt.  Teräväkärkistä neulaa käytetään tiiviissä kankaassa, kun ei kirjota lankoja laskien.
  • Parsinneula – on tarkoitettu paksujen palttinasidoksisten kankaiden kirjontaan paksulla langalla. Neulassa on terävä kärki ja suuri neulansilmä.
  • Kirjontaneula – on monikäyttöinen kirjontaan. Kirjontaneuloja on iso- ja pienisilmäisiä. Silmään on helppo pujottaa yksi- tai useampisäikeisiä lankoja.
  • Tikkausneula – on hyvä hienoon kirjontaan, jossa kirjotaan ohuella langalla.

Sakset – ovat välttämättömät. Pienet, teräväkärkiset sakset ovat hyvät. Niillä saat katkaistua päätellyt langanpäät siististi.

Ompelukehys – on hyvä apuväline tietyissä kirjontatöissä. Kirjottava kohta pingotetaan kirjonnan ajaksi ompelukehykseen.

Jäljentämisvälineet – mm. paperi, jäljentämispaperi, kynä, merkitsemiskynä ja jäljentämishyrrä toimivat välineinä kirjontakuvion siirtämisessä kankaalle.

 
Kirjontalangat ja kankaat

Kirjontalankoja – on useita erilaisia ja erivärisiä. Langan paksuus määrää piston koon ja muodon. Tietyt kirjontalangat ovat yksisäikeisiä, mutta jotkut koostuvat useasta säikeestä. Tavallisimpia kirjontalankoja ovat seuraavat:

  • Muliinilanka – on puuvillaa. Se muodostuu kuudesta säikeestä. Kirjonnassa lanka jaetaan yleensä kahteen osaan eli kolmeen säikeeseen.
  • Helmilanka – on kiiltävää puuvillalankaa.
  • Nimikoimislanka – on mattapintaista puuvillalankaa.
  • Villalanka – voidaan jakaa myös säikeisiin. Yleensä ohuita villalankoja käytetään kirjomiseen.
  • Pellavalanka – sopii pellavakankaille. Niitä on olemassa löyhä- ja tiukkakierteistä tai ohutta ja paksua.

 
Kirjontakankaina
– voi käyttää melkein mitä tahansa kangasta. Pistokirjontaan sopivat sileäpintaiset kankaat, josta pistot kohoavat esille. Useissa kirjontatavoissa käytetään palttina-sidoksisia kankailta, koska silloin voidaan kirjoa lankoja laskien. Pistokirjontaan sopii:

  • lakanakangas
  • farkkukangas
  • markiisikangas
  • intianpuuvilla
  • pellavakangas
  • huopa

Voit käyttää pistokirjonnassa lähes kaikkia kankaita ja lankoja. Muista kuitenkin, että kangas, kirjontalanka ja kirjontatapa sopivat toisiinsa.


Kirjontakuvion suunnittelu

Suunnittelun idea

Kun suunnittelet kirjontakuvion, on hyvä tietää,

Tietysti voit valita materiaalit myös kuvion aiheeseen sopiviksi. Kirjonnan sijainti työssä ratkaisee, minkä muotoinen ja kokoinen kuvio on hyvä. Kuvio voi täyttää koko pinnan tai vain osan siitä.

Aiheen valinta

Suunnittelun lähtökohtana voivat olla muodot: neliöt, kolmiot, pallot, kolmiot, sydämet. Voit yhdistellä erilaisia perusmuotoja tai suunnitella kirjonnan pohjautuen yhteen muotoon. Voit täyttää ja kehystää muotoja erilaisilla pistoilla.

 
Eläimet voivat myös olla hyviä kirjonta-aiheita. Esimerkiksi linnuista, kaloista ja perhosista syntyy värikkäitä kirjontakuvioita, joihin voit kokeilla erilaisia pistoja.

 
Ympäröivässä maailmassa on paljon asioita, joista kirjontakuvion idea voi syntyä. Luonnosta löytyy erilaisia asioita: kukkia, heiniä, lehtiä, puita ja hedelmiä.

 
Ohjeita suunnitteluun

Kun olet leikannut kankaan työtä varten ja olet suunnittelemassa kirjontakuviota,

  • voit kokeilla paperinpalalla kuvion koon ja sijainnin.
  • varo, ettei kuviosta tule liian suuri, sillä saumanvaroille pitää jättää tilaa.
  • varo, ettei kuvio tule liian reunaan.
  • huolehdi, että useasta kuviosta muodostuva kirjontakuvio pysyy kokonaisuutena.
  • suunnittele kuvio/kuviot siten, että kokonaisuus on ehjä ja hyvä.

Kuvion jäljentäminen

Kun olet piirtänyt kuvion paperille, jäljennä kirjontakuvio kankaan oikealle puolelle seuraavasti:

  • tarkista, että kuvion koko on oikea,
  • silitä kangas,
  • katso kuvion sijainti,
  • jäljennä kuvio kankaalle jäljentämispaperin avulla; aseta jäljentävä paperi väripuoli kangasta vasten. Aseta kuviopaperi päälle. Kiinnitä nuppineuloin.
  • piirrä kuvio terävällä kynällä tai neulalla.
             

Levyketaskun valmistus

Penaalin valmistus


Lähteet

Ganderton, L. 2002. Pykäpistoista linnunsilmiin. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Gullers, B. 1977. Uusia kirjonta ideoita. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Hovi, S., Malmström, M., Mäkelä, T. & Nieminen, M. Suuri neulonta- ja ompelukirja. Helsinki. WSOY.

Karhu, P., Malmström, M. & Mannila, T. 2002. Hyvä sauma. Tekstiilityön käsikirja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Lahti, R. 1971. Kirjomme käsin ja koneella. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Palomäki, E., Viita, M. 2002. Hyvä Sauma. Tekstiilityön käsikirja. Opettajan aineisto. Perusosa. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Ruuskanen, K., Kaski, M-L., Järvi, P. & Broms, A. 1990. Tekstiilitaito 7. Porvoo: WSOY.

Ruuskanen, K., Nevala, M-L., Hanhinen, E. & Nysten, M-L. 1981. Kirjontaa omin käsin. Porvoo: WSOY.

Seppälä, M-L., Bovellan, R. & Mikkilä K. 1979. Kirjonta. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Seppälä, M-L. 2002. Kirjonta. Teoksessa  Aydemir J., Opas H., Ralli U., Sneck A. & Toivanen P. (toim.) Kädentaidot. Bookwell Oy. WSOY.

Uusi ompelu ja Käsityökerho. 1982. Kirjonta. Uuden ompelu- ja käsityökerhon opasvihko. Hämeenlinna : Mestarikustannus Oy.

  
Savonlinnan OKL: Sirja Salmijärvi 2003


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!