Sashiko-kirjonta on vanha japanilainen työtapa, jossa kaksi kangaskerrosta liitetään yhteen lyhyillä etupistoilla. Sashiko-sana tarkoittaakin pieniä pistoja. Perinteinen kangas oli harvasidoksinen hamppu- tai pellavakangas, johon kirjottiin paksuhkolla, löyhäkierteisellä värjäämättömällä puuvillalangalla. Useimmiten kangas oli värjätty indigolla tummansiniseksi, jolloin valkoisella langalla kirjottu kuvio erottui hyvin. Sashiko-tikattuja kankaita käytettiin mm. kalastajien ja maanviljelijöiden jakuissa, oviverhojen kaitaleissa ja lahjakääreinä. Pääosin geometrisia kuvioita suunniteltiin itse ja jäljitellen mm. kimonokuviointeja. Alkujaan käytännöllisiin tarpeisiin kehittynyt tekniikka on muuttunut aikojen kuluessa, ja se sopii hyvin tämän ajan kirjontaan.
Sain käsiini suomalaisista juustomuoteista kertovan kirjan. Juustomuottien geometriset kuosit, kuten hannunvaakunat ja tähdet, tuntuivat soveltuvan lähtökohdiksi sashiko-kuoseille.
Suomalaisen sashikon lähtökohdaksi käy esimerkiksi juustomuotin kuviosta tyylitelty hannunvaakuna. Kuvioksi voi valita myös muun inspiroivan kuvion tai suunnitella kuvion itse. Kuvio piirretään haluttuun kokoon. Pistojen kulku kuviossa suunnitellaan hahmottelemalla sitä kuvion päälle asetetun silkkipaperin läpi. Kuvioiden kirjonta suunnitellaan mahdollisimman yhtenäisiksi, jolloin kirjontalankaa ei joudu päättelemään kovin usein.
Parhaimmillaan sashiko-kirjonta on meditoivaa ja rentouttavaa. Yksinkertainen pisto muuttuu pienen harjoittelun jälkeen lähes automaattiseksi ja pinnan tai kuvion kirjominen koukuttaa positiivisella tavalla. Materiaalin, värien, kuvioiden ja pintojen yhdistelemisessä riittää mahdollisuuksia. Pistot voit ommella oman tyylin mukaan rennosti tai täsmällisesti. Kirjominen on nautittavaa! – Tupu Mentu –
https://www.taito.fi/kasityoohjeet/kirjonta/sashiko-kirjottu-liina/
Kuva: Kaisu Jouppi.
Sashiko-kuvia: