Esiliina kertoo 1700-1800-lukujen pukeutumisesta
Esiliina on ollut tärkeä ja arvostettu pyhä- ja juhla-asun osa 1700-1800-luvulla. Arkena sitä käyttivät emännät; köyhillä ei ollut välttämättä varaa pitää esiliinaa arkisin, jos ollenkaan. Esiliinat ovatkin olleet tuolloin enemmän koristeita kuin hameen suojuksia. Esiliinojen käyttöön on liittynyt myös erilaisia uskomuksia ja sanontoja. Vanhan kansansanonnan mukaan esiliinaton emäntä oli kuin hännätön hevonen. Naimisissa olevan tai muuten kunniallisesti elävän naisen kuului käyttää esiliinaa. Jos se puuttui, naisen katsottiin olevan vailla lainturvaa. Esiliina oli uskomusperinteen mukaan välttämätön vaatekappale elonleikkuussa, sen ajateltiin myös suojaavan raskaana olevaa naista "pahalta silmältä" ja esiliinan avulla turvattiin karjaonneakin.
Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko!
Heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä
karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi,
vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen!
(KALEVALA, KAHDESNELJÄTTÄ RUNO; Seppo Ilmarisen emäntä laskee karjan laitumelle…)
Esiliinan suojaava vaikutus on siirretty myös käyttäytymisnormeihin symbolisella tasolla, kun eri sukupuolta olevien nuorten seurustelua vahtivaa vanhempaa henkilöä on kutsuttu esiliinaksi. Sanontaa olla esiliinana käytetään yhä edelleen.
| Vasemman puoleinen esiliina on osa Tuuterin kansallispukua ja oikeanpuoleinen esiliina on osa Jääsken kansallispukua. Kansallispukujen esikuvina on käytetty 1700-1800 -luvun talonpoikaisväestön juhla-asuja. Esimerkiksi Tuuterin kansallispuvun esikuva on talletettu 1880-luvulla Inkerinmaalta, Tuutarin pitäjästä. Tuuterin esiliina on puuvillakankainen vyötäröesiliina. Reunoja kiertää iskunauhahapsut ja helmassa on etupistokirjontaa. Vyötärönauhana on pirtanauha, joka solmitaan eteen. Jääsken puvun esiliinassa vuorottelevat punaiset ripsiraidat ja tummansiniset väli- ja reunanyytingit, joissa on punaisia, vihreitä ja keltaisia polvekkeita ja suoria raitoja.Kansallispukujen esiliinojen mallit, materiaalit ja koristelutavat vaihtelevat alueittain. Karjalaisten juhlapukujen esiliinat olivat usein poikkiraidoin koristeltuja kun taas länsisuomalaiset esiliinat olivat useammin pystyraitaisia. |
Teksti pohjautuu Savonlinnan maakuntamuseossa järjestettyyn Esiliina kertoo –näyttelyn aineistoon.
Tarja Kröger 5/2005, päivitetty 7/2016.