”Kuten yleisesti tunnetaan, vallitsee kansamme keskuudessa surettava makusuunta kirjo-ompelutöihin nähden. Varsinkin maaseutukaupunkien käsityöliikkeet levittävät armotta ulkomaalaisia malleja koteihin, joihin ne eivät lainkaan sovellu.

Suuri yleisö näkyy kykenevän niin vähän arvostelemaan mallien taiteellisuutta, että se tyytyy melkeinpä mihin ulkomaalaiseen rihkamaan tahansa. Ikävä kyllä, ei meillä – kuten useimmissa muissa sivistysmaissa – voida laajemmassa merkityksessä puhua kotimaisesta kirjo-ompelutyylistä. Tämä johtunee suureksi osaksi siitä, ettei oppikouluissamme ole katsottu voitavan uhrata mainittavampaa aikaa kirjotöiden varsinaiseen opetukseen.

Kun ei tunneta kirjo-ompeluun kuuluvia valmistavia tehtäviä, on näin ollen pakko ostaa käsityöliikkeistä niiden valmiiksi piirustettuja, osittain aloitettuja töitä, jotka useinkin ovat ympäristöönsä sopimattomia naturalistisine sommitteluineen ja räikeine väreineen.

Velvollisuuksiimme nuorison kasvattajina kuuluu edistää kirjo-ompelun opetusta kouluissamme ja johtaa oppilaitamme kehittämään kauneuskäsitystään arvokkaampaan, meidän oloihimme ja luonteellemme sopivaan suuntaan. Vaikeista olosuhteista huolimatta olisi meidän saatava kirjo-ompelutyötkin käsitöiden kurssiin liitetyiksi. Yleissivistys vaatii sitä nytkin, niinkuin esiäitiemme aikoina.

Miksi ei meillä pidettäisi kirjo-ompeluopetusta – kuten muuallakin Euroopan maissa – naisen kasvatukseen ehdottomasti kuuluvana ja siis jo oppikouluissa opetettavana aineena.” (Lindholm, I., 1931)


Ristipistokirjonnan historiaa

Kirjonta on vanha tapa koristella kankaita ja vaatteita. Muinaiset idän kansat, siis egyptiläiset, babylonialaiset ja fryygialaiset, ovat olleet kuuluisia kirjontataiteen harjoittajia. Roomalaiset kutsuivat kirjontaa neulalla maalaamiseksi. Myös Kiinassa ja Japanissa on omat rikkaat kirjontaperinteensä. Kankaita ovat kirjoen koristaneet myös Amerikan mantereen asukkaat. Esimerkiksi Perusta on löydetty 4000 vuotta vanhoja kirjottuja tekstiilejä. Ristipistokirjonta on kehittynyt kaksoisompeleista, joilla on liitetty yhteen nahankappaleita. 

Eurooppaan kirjontataito on levinnyt idästä. Suomessa on ollut rikas kirjontaperinne jo ns. pakanuuden aikana eli ennen kristinuskon rantautumista maahamme. Näin ainakin todistavat hautalöydöt ja kertoohan Kalevalakin koreasta neidosta, jolla ”kuuhut paistoi kulmaluilta, päivä rinnoilta risotti, otavainen olkapäiltä, seitsentähtinen selältä”. Nämä tähtikirkkaat koristelut puvun olalla ja selässä ovat kaiketi olleet pronssikierukkakirjailuja. Keskiajalla kirjontatöitä tekivät lähinnä nunnat ja munkit luostareissa sekä käsityöläiset, jotka muodostivat omia ammattikiltojaan. Suuret ja upeat kirjotut tekstiilit olivatkin kirkkojen ja ylhäisten omaisuutta. 

Ristipistokirjonnasta tuli suosittu käsityön muoto 1500-luvulla. Vanhimmat löydetyt mallikirjat ovatkin tältä ajalta. Renessanssimuoti levisi Suomeen 1500-luvulla Vaasa-kuninkaiden hovista. Tämä muoti suosi yksityiskohtien koristamista kirjonnan ja reikäompelun avulla. Juuri renessanssimuoti on vaikuttanut kansanpukujen tyyliin aina 1800-luvulle asti. Kansanpukujen upeat kirjontakoristelut ovat siis 1500-luvun saksalaisen ja espanjalaisen muodin peruja.

Erityisen suosittua ristipistokirjonta ja muunkinlainen kirjonta oli 1700- ja 1800-luvuilla. Jokaisen hyvin kasvatetun tytön oli opittava kirjontataito. Sanotaankin, että naiset valtasi tänä aikana suoranainen käsityövimma ja kaikki mahdolliset kohteet aina vaatteista ja huonekaluista kynänvarsiin asti koristeltiin kirjonnalla. Tämä käsityövimma taisi tosin johtua yhteiskunnallisista ja naisen aseman muutoksista tuona aikana. Elintaso kohosi ja perheillä oli varaa palkata henkilökuntaa tekemään talon työt. Toisaalta perheen naisten piti pysyä kotona ”kodin hengettärinä”. Kankaita ja lankoja sai ostaa valmiina, eikä niitä tarvinnut enää itse kehrätä ja kutoa. Hienoilla rouvilla ja tyttärillä ei siis yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä kuin tehdä hienoja käsitöitä, lukea romaaneja tai olla muodikkaasti ikävystynyt.

Suosituimpia töitä 1700- ja 1800-luvuilla olivat ns. merkkausliinat, joita tehtiin yhtälailla niin Euroopassa kuin Amerikassakin. Merkkausliina oli tyttöjen taidonnäyte, johon kirjailtiin kirjaimet, numerot, tekijän nimi, vuosiluku ja erilaisia kuvioita, esim. sydämiä, kukkia, lintuja tai vanhoja kansanomaisia aiheita. Merkkausliinojen aiheet kopioitiin usein vanhoista suvun merkkausliinoista, mutta myös uusiakin malleja suunniteltiin.  Merkkausliinojen ohella erityisen suosittua on ollut nimikointi. Pohjoismaissa on ollut keskiajalta asti tapana merkitä tavarat puumerkillä tai muulla omistajan talon tai suvun merkillä. Kirjoitustaidon yleistyttyä puumerkit vaihtuivat nimikirjaimiin eli monogrammeihin. Käyttö- ja koristetekstiileihin ommeltiin nimikirjaimet ja usein myös vuosiluku. Kirjainten tyyli on seurannut ajan tyylisuuntia ja muotia. Suomalaiset merkkausliinat ja nimikoinnit ovat yleensä ristipistoin kirjottuja.

k006
Merkkausliina
kuva: Mäkelä T. & Lampinen L. 1985. Nimikointi.

 
Pienen mansikoilla koristellun merkkausliinan ohje:

merkka1

ohje: http://www.thecrossstitchguild.com

Suomalainen ristipistokirjontaperinne poikkeaa huomattavasti eurooppalaisesta perinteestä. Eurooppalainen kirjonta noudatti tyylikauden aiheita ja värejä. Aiheet olivat usein erilaisia kukka- tai muita kasviaiheita tai kertovia kuva-aiheita. Suomalaisen kansanomaisen ristipistokirjonnan aiheet ovat geometrisiä kuvioita. Kuvioiden aiheet ovat pysyneet samankaltaisina satoja vuosia. Rautakauden hautalöytöjen pukujen kuvioaiheet ovat samoja kuin 1800-luvun kansanpuvuissa. Esimerkiksi hakaristi on ollut suosittu kuvioaihe. Muita kuvioita ovat esimerkiksi ristit, kannuksenpyörät, jäniksenkäpälät, korpinsilmät ja ikkunaiset. Samantapaisia kuvioita esiintyy kirjonnoissa ympäri maailman, joten on vaikea sanoa, mistä kuviot ovat alunperin kotoisin. Väreinä on käytetty yleensä valkoista ja punaista, jonkin verran myös sinistä, keltaista, vihreää, ruskeaa ja mustaa. Erityisen rikasta ristipistokirjonta on ollut itäsuomalaisessa käsityöperinteessä. Esimerkiksi kansanpukuihin kuuluvat paidat, päähineet ja esiliinat ovat olleet ristipistoin koristeltuja.

  
”Kuten sivistys yleensä, niin kirjontataitokin levisi ristiretkien kautta noin 1100-1200 -luvuilla länsimaihin.”

(Lindholm, I., 1931)

”En tahdo sanoa, ettei kauniitakin töitä silloin (1800-luvulla) tehty, päinvastoin, mutta rajaton käsityövimma lamautti suuresti taiteellista arvostelukykyä, joten jäljennettiin paljon rumiakin töitä, jotka tulivat kauppavaihdon välityksellä meilläkin hyvin yleiseksi.”
(Lindholm, I., 1931)

”Tämän ajan (1800-luvun) naisen kunniaksi on kuitenkin luettava se, että työt ovat todellisen teknillisen taidon ja suunnattoman ahkeruuden ja kärsivällisyyden todistuskappaleita, vaikkakin koristeaiheiltaan usein kansallisesti vieraita ja mauttomia.”
(Haavisto, E., 1950) 

”Vaikka yleensä väitetään, että naisilta puuttuu kokonaan luova voima, ovat he ainakin nimikirjainten teossa osoittaneet suurta reippautta. Piittaamatta vähintäkään klassillisista tyyleistä on luotu kirjaimistoja, joiden teknillinen suoritus jo jää ikuiseksi arvoitukseksi.” 
(Hausmann, A. & J., 1956)

”Nimikoiminen saattaa muuttua hauskaksi ajanvietetyöksi, jollemme vaadi siltä työtehollista vauhtia.”
(Hausmann, A. & J., 1956)


Ristipistokirjonnan tekniikka

Kangas

Ristipistoja kirjotaan perinteisesti palttinasidoksisille kankaalle. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää aidakangasta tai kanavakangasta, työstä riippuen. Aidakankaassa ja kanavakankaassa langat on ryhmitelty ruuduiksi ja ainakin aloittelevalle kirjojalle ne ovat helpompia kuin palttina. Ristipistoja voi kirjoa myöskin muunkinlaisille kankaille. Silloin käytetään apuna aidakangasta tai kanavakangasta, joka työn valmistuttua puretaan lanka kerrallaan pois kirjonnan alta. 

 
Lanka, neula ja muut tykötarpeet

Lankana käytetään puuvillaisia, pellavaisia, villaisia tai silkkisiä kirjontalankoja riippuen pohjakankaan materiaalista ja tehtävästä työstä. Hyviä ja suosittuja kirjontalankoja ovat esim. DMC:n ja Anchorin muliinilangat. Muliinilanka on löyhäkierteistä puuvillalankaa, joka koostuu useasta (yleensä kuudesta) säikeestä. Kirjontatöissä käytetään yleensä vain kahta tai kolmea langan säiettä kerrallaan kankaan paksuudesta riippuen. Lankaa otetaan kerrallaan työhön n. 30-40 cm:n pätkä, pitkä lanka menee helposti solmuun.
 

  Monogrammi  
  k004 k005
  Keskeneräinen monogrammi (M), vieressä malli. Lankana on liukuvärjätyn muliinilangan kaksi säiettä, neula on tylppäkärkinen. Aidakankaan reunat on ”huoliteltu” maalarinteipillä. Teippi on toimiva ja nopea huolittelu pieniin aidakankaalle tehtäviin kirjontatöihin. Isompien kankaiden reunat kannattaa huolitella koneompeleella (siksak).

 
Neulana käytetään tylppäkärkistä kanavaneulaa. Neulan koko määräytyy tehtävän työn mukaan, eli ohuemmalle kankaalle riittää ohuempikin neula. Jos ristipistoja kirjoo muunlaiselle kuin palttina- tai aidakankaalle, voidaan käyttää teräväkärkistä neulaa, riippuen siitä millainen kangas on kyseessä.

Ompelukehys saattaa helpottaa kirjontatyön tekemistä. Ompelukehyksiä on saatavilla monen kokoisia ja kehyksen koko valitaankin työn koon mukaan. Tavoitteena olisi, että koko työn voisi tehdä siirtämättä kehystä. Kehys saattaa nimittäin vaurioittaa jo kirjailtuja kohtia työstä. Ompelukehyksen käyttäminen on makuasia, ristipistot onnistuvat myös ilman sitä.

Hyvät ja terävät sakset ovat tarpeen kaikkia käsitöitä tehdessä, niin kirjonnassakin. Saatavilla on esim. pieniä, teräväkärkisiä ja kauniisti koristeltuja kirjojille suunniteltuja saksia.

Melko pienestä työstä, jossa on vähän värejä, on hyvä aloittaa ja materiaaliksi kannattaa valita alkuun aidakangas ja muliinilangat. 

 
Tekniikka

Ristipistot ommellaan kahdessa osassa, ensin alapistot ja sitten yläpistot. Pistot kulkevat aina samaan suuntaan muodostaen kauniin pinnan.
 

tuula83
Alapistot ommellaan aina alhaalta vasemmalta ylös oikealle ja yläpistot oikealta alhaalta ylös vasemmalle. 
tuula7 tuula72
Alapistojen ompelu Yläpistojen ompelu

 
Pistot eivät saa rikkoa kankaan lankoja, vaan neula on pujotettava aina lankojen välistä. Aidakankaassa on selvästi erottuvat reiät, joihin neula pujotetaan.

Ristipistoja ommellaan siis kankaan ”ruutuja” laskien. Tämän takia mallit on piirretty ruudukkoon. Merkintätapoina ovat erilaiset symbolit tai värit. Ohjeen yksi ruutu vastaa yhtä kankaan ”ruutua”. Mallia ei piirretä kankaalle, vaan kirjonta tehdään kankaan lankoja tai ruutuja laskien.

Ristipistotyön kirjominen aloitetaan työn keskeltä. Ohjeeseen onkin yleensä merkitty kuvion keskikohta. Kankaaseen keskikohta merkitään harsimalla tai vaikka nuppineulalla. Käytettäessä palttinaa kannattaa nähdä vähän enemmän vaivaa ja merkitä kankaan keskikohta harsien. Kun kirjonnan aloittaa keskeltä, on se helpompi saada juuri siihen kohtaan kangasta kuin haluaa. 

Langanpäät päätellään työn nurjalle puolelle. Aloituslanka on kätevintä jättää nurjan puolen pistojen alle jo ristipistoja ommellessa. Lopetuslanka pujotellaan neulan avulla nurjan puolen pistojen alle.

Olisi tietysti suotavaa, että myös työn nurja puoli on siisti, mutta joskus se on täysin mahdoton toteuttaa. Tärkeintä on, että kirjonta ei pääse purkautumaan. Ristipistoja kirjotaankin yleensä sellaisiin tekstiileihin, joissa nurja puoli ei jää näkyviin.

 Nurja puoli voi näyttää tältä…
tuula13
 Työn oikea puoli on nähtävissä Galleria-osassa sivun loppupuolella.

 
Joskus ristipistotöissä tarvitaan myös tikkipistoja, vaikkapa rajauksiin. Tikkipistot ommellaan usein ohuemmalla langalla kuin ristipistot, esim. jos ristipistoihin käytetään kahta muliinilangan säiettä, käytetään tikkipistoihin yhtä säiettä.

 
Ohjeet ja mallit

Ristipistokirjonta on hyvin suosittu käsityön muoto edelleen. Tämän takia valmiita ohjeita ja malleja on helppo löytää käsityölehdistä, kirjoista ja internetistä. Myynnissä on myös paketteja, joissa on ohje ja tarvittavat materiaalit neulaa myöten. Kuvioiden suunnittelua kannattaa myös harrastaa itsekin. Apuna käytetään ruutupaperia (esim. millimetripaperi) ja ideoita voi etsiä vaikkapa vanhoista käsitöistä. 

k001
Nämä kuviot on kirjottu pellavakankaalle.
Malli on tekijän oma.

 
”…kokemus osoittaa suuren yleisön hyvin vähän tuntevan kirjo-ompeluun kuuluvia valmistavia tehtäviä sekä tavallisimpia pistolajeja nimityksineen, ompelutapoineen ja asetteluineen.”
(Lindholm, I., 1931)

”Kansan keskuudessahan tehdään ristipistot aina vain kankaan lankoja laskemalla. Niitä ei siis tehdä kanavakankaan avulla, vielä vähemmän valmiiksi piirrettyinä, vaikka tällaistakin sattuu nykyään usein näkemään. Tällainen tökerö ulkoapäin tullut piirtely ja toisarvoisten käsityöliikkeiden levittämä vanhan korkeatasoisen kansanomaisen tekotavan halventaminen olisi meillä päättäväisesti hylättävä.”
(Haavisto, E., 1950)

”Entiset kansan taitajatkin pitivät kunnianasianaan tekijältä tekijälle ja polvesta polveen periytyneiden aiheiden pohjalla luoda yhä uusia yhdistelmiä ja sovellutuksia omiin töihinsä. Pääasiahan on, että niissä on ja säilyy oma kotoinen ja perinnäinen omaperäisyyden leima. Tämä aiheketju juontuu meille jo pakanuuden ajalta monen monien sukupolvien kautta. Meidän on siihen liitettävä vain oma osuutemme, mutta niin varoen, ettemme sitä omalta kohdaltamme turmele emmekä sorra, vaan että saatamme vanhat koristeaiheemme luovaan sopusointuun nykyisyyden vaatimusten kanssa.”
(Haavisto, E., 1950)

”…olisi annettava työn väritystä koskevia neuvoja erikoisesti painottaen värien tärkeyttä, sillä Suomen kansan väriaisti on nykyisin sangen huono. Opettajalla voisi tälläin olla näytettävänä kotimaisia kaunisvärisiä villalankoja. Silloin voisi esim. liittää syksyisten lehtien värejä yhteen ja niiden avulla todeta, miten tarpeetonta, vieläpä vaarallista, on käyttää räikeitä vihreitä värejä malleihin, joissa on tyyliteltyjä lehtiä.”
(Lindholm, I., 1931)

”…ja onpa onni, että vähemmälläkin työllä tulee kaunista, sillä milloinpa me tämän ajan naiset saisimmekaan aikaa ’luostaritöiden’ ompelemiseen.”
(Lindholm, I., 1931)


Galleria

Tässä muutamia tekemiäni ristipistotöitä. Kaikkien töiden mallit ovat peräisin kirjasta The Cross Stitch Book.
 

tuula10

Käsinkudotulle villakankaalle (toimikassidos) aidakankaan avulla kirjottu kuvio. Kirjonnassa käytetty kahta muliinilangan säiettä.

Keväällä 2002 tein itselleni juhlapuvun, johon kuuluu myös ristipistokirjailuja. Kuvassa pukuun kuuluva kukkaro. Kangas on käsinkudottua villakangasta, kirjonta on tehty aidakangasta apuna käyttäen.
   
tuula11  
Lohikäärmekortti. työ on kirjottu valkoiselle aidakankaalle eli tausta on kirjottu mustalla. Olisikohan ollut helpompaa kirjoa lohikäärme mustalle kankaalle…  
   
tuula12  
Tyylitelty koira, jonka esikuva on 600-luvulta. Kirjottu luonnonvalkoiselle aidakankaalle kahdella muliinilangan säikeellä.  
   
tuula14  
Lady in the Tower. Kirjottu valkoiselle aidakankaalle kahdella muliinilangan säikeellä.  

 
Internetistä löytyy paljon ristipistokirjontaan liittyviä sivustoja.
Esimerkiksi osoitteesta http://www.birdcrossstitch.com/ voi ladata ilmaisia ristipistomalleja.
Hakusanoilla cross-stitch (engl.) ja Kreuzstich (saks.) löytyy ristipistosivustoja ympäri maailman.

Myös kirjaston ja kirjakauppojen valikoimia kannattaa hyödyntää. Vanhoista ja uudemmistakin kirjoista ja lehdistä löytyy kauniita malleja ja inspiroivia ideoita. Erittäin hyvä ristipistokirja on Dorothy Woodin The Cross Stitch Book. Tarvikepakkauksia ohjeineen myyvät käsityöliikkeet ja joskus niitä voi tilata myös käsityölehtien kautta. Laaja valikoima ristipistotöiden tarvikepakkauksia löytyy osoitteesta http://www.margaretha.fi/ , he julkaisevat myös pari kertaa vuodessa ilmestyvää postimyyntikuvastoa.


Lähteet:

Haavisto Eeva. 1950. Ristipistomallejamme. Werner Säderström Osakeyhtiö, Porvoo

Hausmann Aino & Juhani. 1956. Ommeltavia kirjaimia. Werner Säderström Osakeyhtiö, Porvoo

Jessen Ellen. 1972. Ancient Peruvian Textile Design in Modern Stitchery. Van Nostrand Reinhold Company, New York

Karhu Pirjo, Malmsträm Maija & Mannila Tuula. 2002. Hyvä sauma. Kustannusosakeyhtiä Otava, Helsinki

Lindholm Idi. 1931. Kirjo-ompelun opetusohjeet. Werner Söderström Osakeyhtiä, Porvoo

Lokrantz Kerstin. 1980. Ristipistoja. WSOY, Porvoo

Mäkelä Terttu & Lampinen Leena. 1985. Nimikointi. Weilin+Gääs, Espoo

Roschier Kati. 1998. Ristipistokirjonta Äyräpään kansanpuvun talviesiliinoissa. Tekstiilityön syventävien opintojen tutkielma, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos

Seppälä Maija-Leena & Mikkilä, Katri. 1984. Kansanomainen kirjonta. Kunnallispaino Oy, Vantaa

Wood Dorothy. 2001. The Cross Stitch Book. Lorenz Books, London

http://www.thecrossstitchguild.com/ (23.3.2003)


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!