"Niin sen piukki pirran ääni, kuin käki mäellä kukkui;
niin sen suihki sukkulainen, kuin on portimo pinossa;
niin sen käämi käännähteli, kuin käpy oravan suussa.
Ei kylä sike'in maannut, linnakunta uinaellut
neien pirran pirkeheltä, sukkulan surinehelta." 
- Kalevala: Neljäskolmatta runo


Tervetuloa oppimaan loimen luomista ja
kankaan rakentamista vipukangaspuihin!


LOIMEN LUOMINEN

Ennen loimen luomista on tiedettävä a) loimen pituus b) loimen lankaluku.
Loimen lankaluku lasketaan loimen tiheyden avulla. Tiheyden määrittämiseksi löydät tietoa verkosta tai kirjallisuudesta. Ks. Kudotun kankaan mallinsovitus

LUOMISEN VAIHEET

  • loimen pituuden laskeminen
  • luomapuut
  • luominen
  • luomisen keskeyttäminen
  • loimen jatkaminen
  • sisarusten laskeminen
  • loimen ottaminen pois luomapuilta

Loimen pituuden laskeminen

Pituuden voit  laskea  käyttämällä laskentakaavaa:
valmiin kankaan pituus + kutistumisvara + alkusglmut + tutkaimet

Alkusolmuja  tai tutkaimia voit käyttää työn hapsuina, niihin ei tarvitse erikseen varata lointa.

Jos loimeen kudotaan monta työtä, lasketaan alkusolmut ja tutkaimet vain kerron, mutta töiden väliin sekä alkuun että loppuun on jätettävä ns. solmimisvaraa min. 15 cm. Tämä on huomioitava pituuden laskemisessa. Lyhyen loimen pituus mitataan luomapuille mittalangan avulla. Alatiuhtapuu kiinnitetään paikoilleen ja mittalangan avulla määritellään ylätiuhtapuun kiinnityskohta. Loimen pituutta kannattaa lisätä, jos mittalangan pää ei osu pohjukkanappulan kohdalle.

Loimen pituuden voi myös arvioida luomapuiden ympärysmitan tai sivupuiden välisen mitan avulla. Tätä tapaa kannattaa käyttöä silloin kun ei tiedä tarkkaan minkä mittaisia töitä kudotaan.

Luomapuut

Luomapuut on kehikko, joka pyörii akselitangon ympäri. Sivupuut ovat kiinteät, ala- ja ylätiuhtapuut ovat irrotettavia. Vaihtamalla tiuhtapuiden paikkaa sivupuiden välissä voidaan loimen pituutta muuttaa.

Loimilankoja käsitellään monessa rakentamisvaiheessa tiuhdan määrämässä järjetyksessä.

Luominen

Loimilankoja on hyvä olla useampia keriä tai kartioita. Luominen  voi näin  tapahtua useampaa loimilankaa kuljettaen luomapuille. Yleensä käytetään kahta tai neljää loimilankaa. Tätä lankaryhmää kutsutaan sisarukseksi. Loimeen tarvittavien sisarusten määrä saadaan, kun loimen  lankaluku jaetaan sisarusten lankamäärällä. Tätä tietoa tarvitaan  kun  luodusta toimesta  lasketaan sisarusten määrää.

Loimilangat kannattaa asettaa juoksemaan siten, että ne tulevat jonkin telineen tms. kautta kohtuullisen korkealta. Aloitettaessa luominen sisarukseen kuuluvien lankojen päät sidotoan yhteen. Muodostunut  pohjukka asetetaan alatiuhtapuun pohjukkanappulaan.

Videosta näet loimilangan reitin ala- ja ylätiuhtanappuloiden kohdilla:

Vasemmalla ylätiuhtapuu, keskellä luomapuut kokonaisuudessa, oikealla alatiuhtapuu. Lankaristikkoa joka muodostuu tiuhtapuun nappuloiden ympärille kutsutaan tiuhdaksi.

Ristiinluominen

  • helpottaa loimen avautumista
  • loimesta tulee tasapitkä
  • tehdään, jos loimi on niin pitkä, että se kulkee  luotaessa usean sivupuun ohi

Ristiinluominen tapahtuu siten, että joka toisen sivupuun kohdalla viedään uusi sisarus jo luodun loimen yläpuolelta, joka toisen alapuolelta ja palattaessa päinvastoin.

Loimi tulee pitää sivupuiden kohdalla pienellä alueella. Jos loimi leviää liikaa, pituus muuttuu ja                 toimesta tulee pidempi toisesta reunastaan.

Loimen luomisen keskeyttäminen

Loimen  luominen voidaan välillä keskeyttää mutta kädessä oleva sisarus on kiinnitettävä tukevasti loimen alle.  Luotuja loimilankoja ei saa  päästää välillä löystymään.
Hevosenhäntäsolmu

Langan jatkaminen

Loppunut  tai  katkennut loimiianka jatketaan solmimalla uusi lanka hevosenhäntäsolmulla.
Solmukohdat voi lyhyessä loimessa yrittää jättää pohjukkanappuloiden kohdalle. Monivärisiä loimia luodessa jatkokohdat sijoitetaan aina pohjukkanappuloiden kohdalle.

Sisarusten laskeminen

  • laskeminen tapahtuu parhaiten alatiuhdan kohdalta
  • leveässä loimessa loimilankoja voi niputtaa merkkilangoilla esim. 50 sisaruksen nippuihin uusintalaskua helpottamaan

Tiuhta-  ja pohjukkalankojen sitominen

Langat katkaistaan kun loimessa on riittävä määrä sisaruksia. Loppupää kiinnitetään samoin kuin             alkukin pohjukkanappuloihin.

Loimen väristä poikkeavalla ja kestävällä langalla solmitaan pohjukkalangat loimen alku- ja loppupäähän.

Myös tiuhta merkitään langalla, joka on vähintään loimen leveyden mittainen. Tiuhdan merkitsemisessä täytyy olla tarkkana sillä sen avulla loimi saadaan oikein ja helposti puihin. Tiuhdan merkkilanka kääritään tiuhdan ympärille.

Tiuhdan muodostavat langat voidaan myös solmia omiksi nipuikseen. Tämä helpottaa esim. tiuhtavarpojen saamista paikalleen.

Valmiin loimen irrottaminen luomapuista

Loimen irrottaminen aloitetaan alatiuhtapuulta. Käsi työnnetään pohjukkaan ja loimi irrotetaan nappuloilta.

Polvella tai vartalolla jarrutetaan luomapuun pyörimistä. Loimi ''virkataan" kuten ketjusilmukka pois luomapuilta. Loimi pysyy näin koossa ja järjestyksessä parhaiten.
Loppupohjukkaa ei saa vetää silmukan läpi. Palmikko ei aukea, jos näin tehdään.
Pohjukan merkkilangan päät sidotaan viimeisen silmukan ympäri.


« PALAA SIVUN ALKUUN


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!