Kirjovirkkaus

Kirjovirkkaus
engl. tapestry crochet, jacquard crochet, mosaic crochet

Kuva: Raitoja ja kirjovirkkausta

Kuten neulonnan yhteydessä puhutaan kirjoneuleesta, myös virkkauksessa voidaan puhua kirjovirkkauksesta

Kirjovirkkauksessa muodostetaan kuvioita eri väristen lankojen avulla. Kirjovirkkauksessa ei näy nurjalla puolella lankajuoksuja koska levossa olevaa lankaa kuljetetaan silmukoiden sisällä. Kirjovirkkauksessa käytetään yleensä kiinteitä silmukoita, joskus myös puolipylväitä ja pylväitä.
Kirjovirkkausta kannattaa tehdä pyörövirkkauksena, koska silloin kuviosta tulee selkeä kun kaikki kerrokset virkataan työn oikealta puolelta. Pyörövirkkausta käytettäessä kerros suljetaan piilosilmukalla. Kuvion selkeyttä voi myös edesauttaa sillä, että vaihtaa väriä (kuvion rajalla) siten, että virkkaa jo edellisen silmukan viimeisen vaiheen uudella värillä.

Tasona virkkattaessa voidaan käyttää erilaisia tapoja: voidaan virkata yksisuuntaisesti tai edestakaisesti; voidaan virkata edellisen kerroksen silmukan takareunoista tai etureunoista tai molemmista reunoista. Perinteinen suomalainen tapa on virkata yksisuuntaisesti ja takareunoista. Reunoihin jäävät langanpäät voi hyödyntää hapsuina.

Kirjovirkkausperinne
Kirjovirkkaus on ollut suosittua Suomessa 1850-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Erityisen suosittua se näyttäisi olleen Pohjanmaalla mutta myös muualla Suomessa kirjovirkattiin.

Suosittuja kirjovirkkaustöitä näyttäisi olleen pussit, joita käytettiin tupakka- ja rahapusseina. Niiden pohjavärinä oli useimmiten kirkkaanpunainen ja kuvioväreinä vihreää, keltaista ja sinistä. Pusseihin virkattiin geometrisiä kuvioita, kukkia, lehtiä, köynnöksiä, puita, lintuja, tyttöjä, ässänvääriä ja kruunuja. Erityisen koreita olivat sulhaspussit, joihin usein muiden kuvioiden lisäksi virkattiin nimikirjaimet ja vuosiluku. Pussien virkkaaminen aloitettiin yleensä pussin pohjasta. Pussin suuhun virkattiin reiät nyöriä varten ja koristereunus. Nyörien päissä ja pussin pohjassa oli usein suuret tupsut. Koristeina käytettiin myös lasihelmiä. Kirjovirkaamalla syntyi tiivistä jälkeä ja siksi pussit olivat usein vuorittomia.

Myös vöitä ja nauhoja virkattiin runsaasti. Turkinvyöt olivat pitkiä (jopa 3-5 m) ja leveitä (10-20 cm) nauhoja, joilla suljettiin napiton turkki. Ne virkattiin pituussuunnassa villalangasta ja usein päissä oli hapsut ja joskus tupsut. Tavallisimmin väreinä käytettiin punaista ja mustaa. Kuvioina käytettiin käytettiin köynnöksiä ja lehtiaiheita. Myös koristeellisia olkaimia virkattiin mm. sulhaslahjoiksi.

Kirjovirkaamalla valmistettiin myös rannekkeita (kalvosimet, kalvoset, kalvosvanttuut, kalvorasat, villakalvosimet). Niitä on käytetty sekä työssä suojana että juhlassa. Rannekkeet ovat olleet myös sopivia pieniä lahjaesineitä. Niitä tiedetään annetun joululahjoiksi ja sulhaslahjoiksi.

Myös lapasia, sormikkaita ja päähineitä valmistettiin kirjovirkkaamalla. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tiedetään virkatun kuvioituja koristeellisia kirkkosormikkaita. Niitä on voitu käyttää mm. rippijuhlassa ja häissä. Myssyjä virkattiin vanhoille naisille ja lapsille sekä kalottimallisia päähineitä miehille.

Kirjovirkkausta käytettiin myös neulottujen päähineiden, huivien ja paitojen reunuksissa. Tunnetuin esimerkki tästä on Korsnäsin paita.

Kirjovirkkaamalla tehtiin lisäksi sisustustekstiilejä kuten peitteitä, pannulappuja ja pannunmyssyjä.

Kirjovirkkaus on ollut tunnettua myös muualla päin maailmaa. Maailmalta tunnettuja kirjovirkkaustöitä ovat mm. Guatemaalaisten kirjovirkatut olkalaukut, Afrikkalaiset kirjovirkatut hatut, Turkkilaiset tupakkapussit, Välimeren maiden kalottimalliset miesten päähineet, Ruotsalaiset Taalainmaalaiset lasten myssyt ja Eestiläiset kansallispukuihin kuuluvat pussit.

Kirjallisuutta

- Aalto, M. 2004: Vihkiristi vinossa? Kiinteillä silmukoilla kirjovirkatun kuvion vastaavuus ruutumalliin. Käsityötieteen pro gradu -tutkielma. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Joensuun yliopisto.
- Almay, M. & Luutonen, M. & Mitronen, K. 1993: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita. Helsinki: Tammi, ss. 30-38.
- Hyvä Sauma Opettajan aineisto Jatko-osa. (s. 44: Kirjovirkattu lapsen pipo)
- Luutonen, M. 1981: Korsnäsin kuviolliset villapaidat. Österbotten Svenska Hemslöjdförening.
- Luutonen, M. 1992: Virkattuja pusseja. Österbottens hemslöd och konsthantverk rf:n julkaisu nro 3.
- Luutonen, M. 1997: Kansanomainen tuote merkityksenkantajana - tutkimus suomalaisesta villapaidasta. Gummerus.
- Luutonen, M. 2000: Virkattuja käsineitä käyttöön ja näyttöön. Teoksessa Koskennurmi-Sivonen, R. & Raunio, A-M. (toim.) Vaatekirja. Kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksen julkaisuja 8. Helsingin yliopisto.
- Luutonen, M. 2002: Merkillinen laukku. Hamina: Akatiimi
- Luutonen, M. 2003: Koreaa virkkaamalla. Vaasa: Österbottens hantverk rf.
- Luutonen, M. & Bäckman, A.-M. & Bäckman, G. 2003: Koreaa virkkaamalla. Österbottens hantverk rf.
- Norton, C. 1991: Tapestry Crochet. Minnesota: Dos Tejedaros.

Linkkejä

- Tapestry crochet http://www.tapestrycrochet.com/ »
- Punomo.fi: Kirjovirkkaus https://punomo.fi/?s=kirjovirkkaus »

Kirjovirkattu liivi