HISTORIAA
Hirsimökki on ikivanha tilkkupeiton malli. Se on ollut ja on yhä tärkeässä asemassa USA:n maaseutukotien historiassa.
Malli on mahdollisesti kehittynyt tavasta yhdistää eripaksuisia kankaita onnistuneesti ja näin antaa uusi elämä vanhoille jo käytöstä poistuneille takeille ja puvuille.
Perustekniikka kehittyi 1800-luvun lopulla hienostuneeksi kolmiulotteiselta näyttäväksi malliksi, joka väreilee ja aaltoilee, ponnahtaa esille ja vetäytyy optisen vaikutuksen voimasta.
Ruotsissa hirsimökkipeittoja on tehty ainakin kahden vuosisadan ajan. Niiden tyyli on karkeahko ja hyvin vahvojen värien käyttö on tärkeämpää kuin intohimo pienenpieniin tilkkuihin.
Yksi hirsimökki tekniikan etu on siinä, että sitä on voitu toteuttaa pienissä tiloissa, koska jokainen yksikkö eli blokki tehdään erikseen. Blokeista koottu valmis tuote ei myöskään välttämättä kaipaa tikkausta. Tilkut on helppo mitata ja leikata tai repiä oikean kokoisiksi ja malli on sopiva myös koneompeluun.
Malli on ihanteellinen tekijälle, jolla on puutetta ajasta tai rahasta.
Hirsimökki on myös siitä syystä suosittu, että se voidaan toteuttaa monista erilaisista kankaista. Silkki ja sametti antavat upeaa loistoa. Vaatimattomat ruutukankaat ja kuviollinen puuvilla ovat yleisesti olleet suosittuja hirsimökin materiaaleina. Villakankaat ja amish-vaikutteiset voimakassävyiset, yksiväriset pellavakankaat ovat sopivia nykyaikaisiin peittoihin.
Varhaisten uudisasukkaiden aikoina kun kekseliäisyys ja taloudellisuus olivat elintärkeitä, valkaistuista jauhosäkeistä saatiin halpaa ja kestävää vuorikangasta. Näin ommeltu peitto oli usein kuitenkin liian paksu tikattavaksi erikoisin kuvioin. Tavallisia keinoja kiinnittää päällinen vuoriin olivat yksinkertaiset, tilkkukuvion mukaiset suorat tikkaukset tai solmut (täkkinastat). Moni peitto jätettiin tikkaamatta, koska tilkut oli tavallisesti ommeltu kiinni vuoriin ompeluvaiheessa ja niillä oli tarpeeksi painoa.
Lähde: Miranda Innes; Tilkkujen taika, WSOY, 1995, sivu 22
MALLIKERRAN VALMISTUS
Perusmallikertaa varten tarvitset viittä eri kangasta, joista leikataan keskenään samanlevyisiä kaitaleita. Leikkaa kaitaleet suoraan langansuuntaan.
HUOM! Kangasta A tarvitset vain keskusneliön suuruisen palan.
1. Leikkaa kankaasta A keskusneliö sekä kankaasta B mahdollisimman pitkä kaitale. Aseta B-kaitale keskusneliön päälle oikeat puolet vastakkain ja ompele sauma. Leikkaa B-kaitale poikki keskusneliön reunaa pitkin.
2. Käännä kaitaleet oikeaan asentoon ja silitä tai paina kynnellä saumanvarat samaan suuntaan.
3. Aseta uusi B-kaitale keskusneliön ja edellisen kaitaleen päälle oikeat puolet vastakkain. Ompele sauma. Leikkaa ylimääräinen kaitale pois. Käännä kaitale oikeaan asentoon ja silitä sauma.
4. Jatka työtä lisäämällä kaitaleita yksi kerrallaan. Seuraavana ovat vuorossa C-kaitaleet, sitten D- ja E-kaitaleet. Mallikerta kasvaa keskusneliön ympärille. Muista edetä aina samaan kiertosuuntaan. Katkaise kaitaleet sitä mukaa, kun etenet, niin saat oikean mittaiset kaitaleet.
5. Uusi kierros alkaa jälleen B-kaitaleella, jatkuu C-kaitaleella ja reunimmaisiksi tulevat D- ja E-kaitaleet.
HUOM! Voit valmistaa mallikerran myös pohjakankaan päälle. Merkitse kynällä tai silitä pohjaneliön kulmanpuolittajat. Näin saat asetettua kaitaleet suoraan.
MALLIKERTOJA
Erinäköisiä hirsimökkejä saa aikaan vaihtelemalla keskustilkun kokoa ja muotoa sekä kaitaleiden leveyttä. Aloitustilkku voi olla neliön lisäksi suorakaide, kolmio, vinoneliö tai monikulmio. Crazy-hirsimökissä kaitaleetkaan eivät ole tasalevyisiä.
Lähteet: Besley, Angela - Lawther, Gail: Tilkkutyöt ja päällikeompelu, Valitut Palat 1996
MALLIKERTOJEN YHDISTÄMISTAPOJA
Hirsimökin perusmalli
Neliosainen hirsimökki
Ananas
Lähteet:
Besley, Angela - Lawther, Gail: Tilkkutyöt ja päällikeompelu, Valitut Palat 1996
GALLERIA
SANASTOA
Crazy-tekniikka
Crazy-tilkkutöissä voidaan käyttää erilaisia materiaaleja, mm. silkkejä, sametteja, pitsiä ja nauhoja. Erimuotoiset tilkut asetellaan pohjakankaalle ja kiinnitetään koristepistoilla, siksakilla tai koneen koristeompeleilla.
Langansuunta
Langansuuntamerkki on kaavan tärkein merkki. Kun kaava asetetaan kankaalle, langan suunta kulkee loimilangan (hulpioreunan) suuntaisesti. Tilkkutöissä voidaan langansuuntana käyttää myös kudelangan suuntaa.
Mallikerta eli blokki
Tilkkutyön perusyksikkö, joka on hyvin usein neliö. Mallikertoja yhdistämällä syntyy tilkkutyö- tai tikkauspintaa.
Reunus
Tilkkutyötä kiertävä koristeellinen reunakaitale, joka voi olla suora, kaareva, aaltoileva, tilkuista koottu ja/tai tikattu.
Tilkkutyö
Pienistä kankaanpaloista mallin mukaan koottu kangaspinta.
Välikaitale
Kangaskaitale, joka erottaa mallikerrat toisistaan tilkkutyössä.
LUE LISÄÄ TILKKUTÖISTÄ
Alin,Elvy 1997, Harrasteena tilkkutyöt, Karkkila
Corcoran, Adele Wilkinson, Caroline 1997, Sm lapp tcken, Hongkong
Fassett, Kaffe 1997, Patchwork, London
Innes, Miranda 1995, Tilkkujen taika, perinteisiä tilkkutöitä, vanutikkausta ja applikaatiomalleja maailmalta, Italia
Lodge, Diana 1994 , Patchwork, UK
Muurinen, Mirja Bckman, Anna-Maija Bckman, Gunnar 1995 , Under laptcket, Tilkkutäkin alla, Under the quilt, Vaasa
Merkesdal, Gerd Gellein 2001, Karkkila
Svenns, Elsie 1978 , Applikation Lappteknik Quilting, Falkping
Svenns, Elsie 1980, Vanutikkaus applikaatio ja tilkkutyö, Keuruu
Svenns, Elsie 1977, Tehdään tilkuista, Porvoo
Tilkkutyöt ja päällikeompelu 1982, Patchwork and Appliqu A Dorling Kindersley Book, Espoo
Vasama, Mirja Lausala Talvikki 1991, Tilkkumosaiikkia, Helsinki
Vistnes, Kristen Gulliksen, Moe Grete 1993, Helpot ja hauskat tilkkutyöt, Hämeenlinna
TILKKUTYÖAIHEISIA LINKKEJÄ
Perinteisiä ja applikoituja tilkkublokkeja kokoamisohjeineen ja kuvat valmiista töistä
http://www.quilterscache.com/
Yli 1600 ilmaista mallikertaa
http://phoebemoon.com/blocks/
Valtakunnallinen, suomalaisten tilkkutyön harrastajien oma tilkkuyhdistys Finn Quilt ry ja eri alueiden Killat
http://www.finnquilt.fi/
https://finnquilt.fi/killat/
TEKIJÄT: Helsingin yliopistossa käsityönopettajaopiskelevat:
Helka Kesälä, Laura Lampela, Anne-Mari Siekkinen ja Hennariikka Virtanen
Päivitys 10/2024