Tupasvilla
Tupasvillasta on tullut viime vuosina suppean, luonnontuotetta ja käsityöllisyyttä arvostavan sekä yksilöllisyyttä vaativan ihmisjoukon suosima tekstiilikuitu.
Kuidulla on ilmataskumainen rakenne, joten se on lämpöarvoltaan parempaa kuin villa.
Turvetta hyödyntävää tekstiiliteollisuutta on ollut 1800 luvun lopulla Hollannissa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa.
Turvetta käytettiin mm. Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Saksa oli kauppasaarrossa.
Sodan jälkeen kuitu unohtui ja otettiin käyttöön taas toisen maailmansodan aikana kunnes sitten tekokuidut korvasivat sen käytön.
Saksalainen Johannes Kloss on vuodesta 1970 tutkinut tupasvillakuitua ja hän perusti Ruotsiin ÄLMA TORVTEKSTILin.
Hän on kehittänyt tekniikkaa tupasvillakuidun puhdistamiseksi.
Suomessa tupasvillakuidun käytön aloitti KULTATURVE OY vuonna 1993.
Voidaan sanoa, että se lähti kehittämään uutta ekologista tekstiiliteollisuutta.
Tupasvillakasvi
Tupasvilla kukkii rahkasoilla, rämeillä ja nevoilla jo varhain huhtikuussa.
Kukinto on vaatimaton, harmaa tähkä ja kasvin pituus tässä vaiheessa on 10 – 15 cm.
Touko-, kesäkuussa kasvi on hedelmävaiheessa ja kasvin tunnistaa valkeasta hedelmähahtuvasta.
Pituutta kasvilla on tässä vaiheessa puolisen metriä.
Varsinainen kuitu, jota tekstiiliteollisuus käyttää on kasvin lehtituppiosa.
Tupasvillakuitu
Tekstiilikuiduksi kelpaava lehtituppi on peräisin vuosisatoja vanhasta saasteettomasta suosta.
Liotessaan soisessa maaperässä lehtituppi on mikrobiologian ansiosta muuttunut tekstiilikäyttöön sopivaksi.
Johannes Klossin tutkimusten mukaan:
* kuitu suodattaa radioaktiivista säteilyä
* on antistaattinen
* imee hyvin kosteutta
* omaa hyvän jopa villaa paremman lämmöneristyskyvyn
Lisäksi kuidun on todettu olevan antibakteerista, sillä bakteerit ja mikro-organismit eivät ole voineet elää suon happamuudessa.
Sen on myös todettu sitovan hajuja ja suoloja, suojaavan uv-säteilyltä sekä neutraloivan ihon eritteitä.
Turvekuitu syttyy huonosti ja palaa kytemällä. Sen pesu- ja värjääntymisominaisuuksien tutkimus on vielä kesken.
Kuidun tutkimus- ja kehitystyötä tekevät Suomessa VAPO OY, GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS, VTT ja TAIDETEOLLINEN KORKEAKOULU.
Keski-Euroopassa kuidun terapeuttisia ominaisuuksia on hyödynnetty turvekylpyjen yhteydessä.
Uskotaan, että turve helpottaa mm. reumaa, gynekologisia vaivoja ja ihoallergioita.
Kuidun muokkaaminen tekstiilikäyttöön sopivaksi
Suomessa on yksi teollinen yritys, KULTATURVE OY, joka valmistaa tupasvillaa tekstiilikäyttöön.
Tuotannossa tupasvillakuidusta käytetään sen kasvuturveteollisuudesta jäänyt seulontaylijäte.
Yksi ylijätekuutio painaa noin sata kiloa. Varsinaista kuitua sadasta kilosta saadaan noin kymmenen kiloa.
Kuitu puhdistetaan mekaanisesti ja sekoitetaan sidoskuituihin, joita ovat mm. villa, silkki ja pellava.
Sidoskuitua käytetään noin 50 %. Sekoituksen jälkeen se karstataan, huovutetaan tai kehrätään langaksi.
Tupasvillan käyttö tekstiilituotteena:
* teollisuus käyttää tupasvillaa kuitukankaana eristeeksi, tiivisteeksi ja suodattimiksi
* tikkikankaitten, tyynyjen ja peittojen täytteenä
* vaatteissa huopana, kudoksena tai neuleena
* terveystuotteina sairaaloissa kuten vuodevaatteina, hoitoalustoina, istuinalustoina
* antistaattisuutta vaativissa työvaatteissa ja sisudtustekstiileissä
* jalkineitten pohjallisissa