Vaakunat syntyivät Euroopassa 1100-luvulla. Haarniskaan pukeutuneen ritarin tunnistaminen oli vaikeata. Ritarin haarniskassa, kilvessä tai hevosen satulaloimessa alettiinkin käyttää tunnusmerkkejä, joista kehittyivät vaakunat.
Aluksi ne olivat henkilökohtaisia, mutta myöhemmin ne muuttuivat sukujen perinnöllisiksi tunnuskuviksi. Vaakuna ei ollut aatelisten yksinoikeus, vaan myös papistolla, porvaris-suvuilla ja jopa talonpojilla saattoi olla oma vaakuna.
Vaakunoitten ulkonäköä sääntelevät heraldiset säännöt. Vaakunat jaettiin kenttiin, joiden toisena päävärinä on hopea tai kulta. Muita värejä ovat sininen, punainen, vihreä ja musta. Kaksi väriä tai kaksi metalliväriä eivät saa koskettaa toisiaan, vaan metalliväri ja muut värit vuorottelevat.
Vaakunassa käytetyt kuvat ovat yksinkertaisia ja pelkistettyjä, jotta ne näkyvät kaukaakin. Yleisesti käytettyjä aiheita ovat rakennukset, työkalut, taivaankappaleet, kasvit ja eläimet. Eläimet kuvataan yleensä sivulta niin, että katse kohdistuu vasemmalle.
Vaakunoiden alkuperää, merkitystä ja käyttöä tutkivaa tiedettä sanotaan heraldiikaksi.
Vaakunat kuvaavat omistajaansa mahdollisimman tarkasti, mutta kuitenkin yksikertaisella ja selkeällä tavalla.
Vaakunat ovat syntyneet tarpeesta erottaa ritarit toisistaan taistelun tiimellyksessä tai turnajaisissa – ritarihaarniska peitti ritareiden kasvot, joten ilman vaakunaa oli vaikea tietää, kuka minkäkin haarniskan sisällä oli. Vaakunoiden aiheet toistuivat ritarien hevosten loimissa ja lipuissa ja viireissä, joita paraateissa ja sotakentillä kannettiin.
Vaakunoita käytetään vieläkin esimerkiksi kuntien ja kaupunkientunnuksina. Turun kaupungin vaakunan voit löytää tänäänkin vaikka bussikortistasi. Kaikki vaakunat eivät ole vanhoja. Uusia vaakunoita voidaan samojen perussääntöjen mukaisesti tehdä edelleen.
Varsinais-Suomen vaakuna on vanha. Siinä näkyy Ruotsin valtion vaikutus (liput ja kruunu). Ritarikypärä ja peitset kertovat Varsinais-Suomessa olleen paljon linnoja ja myös aatelisia.
Vaakunat ovat parhaimmillaan hyvin yksinkertaisia, kuten nämä Joensuun ja Seinäjoen vaakunat. Vaakunoissa käytetään yleensä vain kahta pääväriä, joista toinen on metalliväri. Kentät voidaan erottaa toisistaan joko suoralla viivalla tai monimutkaisilla pykäläviivoilla. Aaltoviivalla on helppo kuvata vaikkapa vettä.
Vaakunoissa kuvataan myös eläimiä. Eläimet on usein kuvattu liioitellusti ja epätodellisesti kuten alla oleva Rengon vaakunan härkä.
Joskus eläimet eivät ole lainkaan todellisia, kuten alla oleva Inarin ”lohiporo”.
Vaakunoissa metalliväri ei saa olla metallivärin päällä eikä muu väri toisen muun värin päällä. Metalli ja väri ovat siis aina vierekkäin. Jotkut pienet yksityiskohdat, kuten eläinten kynnet ja hampaat voivat tehdä poikkeuksen – Rengon härälläkin on hopeiset sarvet ja sorkat taustan kultaväriä vasten.
Joskus vaakunoiden kuvia on helppo muodostaa kantajansa sukunimen perusteella.
Turun piispa Bero Balkin vaakuna (Balk = hirsi, palkki).
Turun piispa Lauri Suurpään vaakuna.
Vaakunoiden yllä on piispan hiippa ja niitä ympäröi piispallinen liina. Kuninkaiden vaakunoiden yllä olisi kruunu ja ritareiden vaakunoiden yllä ritarin kypärä.
TEHTÄVÄ
Suunnittele oma vaakuna
Alla olevaa ääriviivapiirrosta sekä oheisia kenttiinjakoesimerkkejä voit käyttää oman vaakunan suunnittelemiseen.
Minna Hautio, museolehtori
Aboa Vetus Ars Nova
Päivitys 5/2016
© KÄYTTÖEHDOT
Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin»