VAHABATIKIN HISTORIAA:
Vahabatikki on vanha estovärjäysmenetelmä, jossa sulaa vahaa levitetään kankaalle siveltimellä tai
tjantingilla. Vaha estää värin pääsyn kuviokohtaan värjäyksen aikana. Vahabatikin alkuperä on tuntematon, mutta sitä käytettiin ainakin 1100-luvulla vaatteiden kuviointiin. Batikin kotimaana pidetään Indonesiaa, erityisesti Jaavan saarta. Sieltä on peräisin myös sana batik, joka tulee jaavankielisestä ambatik-sanasta, joka tarkoittaa piirtämistä ja kirjailua. Muita batikin valta-alueita ovat Japani, Kiina, Etu-Intia ja Länsi-Afrikka. Eurooppaan batikki saapui varsinaisesti vasta 1800-luvulla. Etenkin Hollannissa ja Saksassa vahabatikista tuli suosittu kankaiden kuviointimenetelmä.
Vahabatikki Indonesiassa:
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan batikki oli alun perin varattu jaavalaisten kuninkaallisten taidemuodoksi. He eivät kuitenkaan itse suorittaneet vahausta ja muita sotkuisia toimenpiteitä, vaan pelkästään suunnittelivat kuvioita. Osa kuvioista olikin varattu vain kuninkaallisten käyttöön, eivätkä tavalliset ihmiset saaneet käyttää niitä. Toisten tutkijoiden mielestä taas vahabatikki oli tärkeä osa kaikkien jaavalaisten naisten koulutusta, ja taitava tjantingin käyttä oli yhtä tarpeellista kuin muutkin kotirouvan taidot.
Perinteiset jaavalaiset värit tulivat luonnosta: beige, sininen, ruskea ja musta. Vanhin käytetty väri on sininen, joka saatiin indigo-kasvin lehdistä. Kuvio piirrettiin ensin kankaaseen hiilellä tai graffitilla.
Perinteiset batikkikuviot ovat kulkeneet sukupolvelta seuraavalle.
Tarvikkeita ja työvälineitä
1. Kangasta
- puuvillaa, pellavaa, juuttia, silkkiä
- sileäpintaiseen sidokseen (esim. palttina) saa
selkeämmän kuvion, karkeapintaisiin kankaisiin
kuviosta tulee eläväpintaisempi (esim. panama,
frotee ja sametti) - kangas pitää pestä ja silittää etukäteen, sillä silitettyyn
kankaaseen on helpompi luonnostella ja tjanting liikkuu siinä sujuvasti - venyvät kankaat vaikeampia vahata
- lyijykynä tai taikatussi kankaalle luonnostelua varten
2. Vahoja
- yleisvahaseos: 1/2 parafiinia ja 1/2 mehiläisvahaa
- halkeilevampi pinta: 2/3 parafiinia ja 1/3 mehiläisvahaa
- myös pelkkää parafiinia voi käyttää, samoin vaaleaa steariinia
- murtumista kestävän pinnan saa jos laittaa sekaan hartsia
3. Vahakattila
- mielellään varrellinen ja kannellinen
- reunat kannattaa suojata kangaskaistaleella ja virittää rautalanka kattilan yli (estää vahan valumisen liedelle sivellintä kuivattaessa)
4. Työvälineet vahaukseen
- leveitä ja ohuita pitkäharjaksisia siveltimiä
(huom! kuumaa kestäviä) - tjanting eli jaavalainen vahakannu
- vaahtomuovia ja piipunrasseja leimasimia varten
- puuleimasimia (pitkällä varrella)
5. Alusta
- suojaa pöytä paksulla muovilla tai esim. ruohomatolla, myös sanomalehti käy
- vahauskehikko (esim. pahvilaatikko tai puukehikko) on käyttökelpoinen
6. Kylmävärejä tekstiilien värjäykseen
- reaktiivivärit esim. levafix, furia, semitone
- glaubersuolaa
- soodaa
7. Muita tarvikkeita
- kumikäsineet
- purkkeja ja lusikoita
- vaaka
- marseille-saippuaa vahan poistoon
- lämpömittari
- värjäysämpäreitä
- litramitta
- silitysrauta
- värin kiinnittämiseen häyryttämällä esim. mehumaija
Vahaustekniikat
Sivellinbatikki
- Suurikokoiset ja suurikuviolliset kankaat
- Kuvioiden ääriviivat voi ensin vahata ohuella
siveltimellä tai tjantingilla - Siveltimien harjasten tulisi olla pitkät, jotta mahd. paljon vahaa imeytyisi niihin ja vedoista tulisi täyteläisiä
- Jäykät harjassiveltimet soveltuvat paremmin kuin karvasiveltimet
- Siveltimien täytyy kestää korkeita lämpötiloja
kärvistymättä ja alkamatta harottaa - Älä jätä sivellintä seisomaan kuumaan vahaan!
Tjanting-batiikki
- Pienet pinnat ja ohuet viivat
- Tjantingin säiliö kannattaa upottaa vahakattilaan hetkeksi kokonaan, jotta se lämpenisi
- Sopiva tippumisnopeus on n. 1 tippa/ 1 sekunti
- Täytä n. 1/3 säiliöstä, pyyhi reunat paperilla
- Kannua tulisi käyttää vaaka-asennossa
- Ennen käyttää kannun vatsaan jäänyt vaha pyyhitään pois
- Kun vaha ei enää vapaasti valu, laitetaan kannu jälleen lämpenemään
- Pidä kangaspalaa tai käsipaperia lähettyvillä koko ajan
(siirtäessä tjanting ei tiputa kankaalle)
Leimasin- ja kaaviobatikki
- Leimasimia voidaan valmistaa esim. metallista, puusta,
vaahtomuovista, piipunrasseista, perunasta,
kuparilangasta, piparimuoteista… - Leimasimissa tulee olla pitkä ja tukeva pidike
- Leimasin kastetaan 0,5 cm syvyyteen ja liika vaha ravistellaan pois
- Kaavioita voi tehdä esim. kontaktimuovista, kuvion tulee olla melko selkeälinjainen
- Kaaviolla vahatessa vaha ei saa olla liian kuumaa, sillä muuten vaha valuu kaavion alle
- Samaa kaaviota voi käyttää useita kertoja
- Vaha levitetään kaaviolle siveltimellä
Vahabatikin työvaiheet
- Kankaan pesu, kuivaus ja silitys
- Kuvion suunnittelu ja sen siirtäminen kankaalle.
- Kankaan pingotus
- Vahaus
- 1. väriliemi/-kylpy
- Kuivaus
- Pingotus
- Vahaus, mikäli tarpeen
- 2.väriliemi/-kylpy
- Kuivaus jne…
- Vahan poisto
- Höyrytys
Mallin suunnittelu
- Lyijykynällä, taikatussilla tai hiilellä luonnostellaan mallipaperille tai suoraan kankaalle.
- Ohuessa kankaassa malli voi näkyä kankaan läpi
- Tee luonnos ikään kuin kädessäsi olisi tjanting tai sivellin.
- Jos työhösi tulee useampia värejä, mieti mitkä kohdat tulevat milläkin värillä.
- Värjääminen kannattaa aloittaa vaaleasta tummempaan päin.
- Suunnittele värjäysvaiheet ja uudelleenvahaamisalueet huolella.
- Mieti mitkä värit tuottavat yhdessä uusia värejä (esim. sininen + keltainen= vihreä)
- Voit hyödyntää väriopin sääntöjä: päävärit, välivärit, täydennysvärit…
Batiikin vahaus
- Sopivan kuuma vaha uppoaa kankaan molemmille puolille, vaha käryää aavistuksen verran ( lämpötila n. 120-140 astetta)
- Liian kylmä vaha ei imeydy vaan jää kankaan
pinnalle vaaleana ja murenee pois - Liian kuuma vaha sihahtaa kankaalla ja leviää
tarpeettoman paljon, kattila savuaa runsaasti - Vahattavan kankaan tulee olla aina täysin kuiva
- Älä jätä vahakattilaa ilman valvontaa!
- Huom! Sammuta vahakattilapalo aina
tukahduttamalla! - Virheellistä vahausta voi varovasti raaputtaa tylsällä veitsellä pois kankaan molemmilta
puolilta, ei lähde kuitenkaan täysin pois
Värjäys
- Värjäyksessä edettävä vaaleasta tummaan ( useampia väriliemiä)
- Edeltävä väri vaikuttaa seuraavaan ( esim. punainen + sininen = violetti)
- Ennen värjäystä puristele vahattua kangasta voimakkaasti mikäli haluat halkeilevan pinnan
- Mikäli haluat välttää hiusmurtumia, kääri kangas rullalle värjäyksen ajaksi (älä taita)
Värjäys upottamalla
- Noudata eri värimerkkien ohjeita
- Värjäys levafix-väriaineella:
5 l vettä
200 g soodaa
300 g glaubersuolaa
3-7 g levafix värijauhetta
Sekoita kaikki aineet kuumaan veteen ja anna imeytyä 10 minuuttia. Värjää 20-60 minuuttia - Huom! Vahaisia kankaita ei saa värjätä liian kuumassa ( yli 50 astetta) sillä vaha pehmenee ja
päästää värin lävitsensä - Useimmiten enintään kolme päällekkäistä värjäystä
- Tasaisen värin saamiseksi kangas kastellaan ensin vedessä
Värjäys maalaamalla
- Tällä tekniikalla saa helposti monivärisiä töitä
- Maalattavat alueet yleensä rajataan vahalla (estää värin leviämisen)
- Siveltimellä maalatessa utuinen raja saadaan maalatessa kostealle kankaalle ja terävän rajan saa puolestaan kankaan ollessa kuiva.
- Noudata eri värimerkkien ohjeita valmistaessasi maalausvärit
- Ohje maalausvärin valmistamiseen levafixilla:
1 dl haaleaa vettä
3 g soodaa
1-3 g levafix värijauhetta
Liemen käyttöikä on n. 6 tuntia.
Värin annetaan kuivua rauhassa, sillä kuivuessa väri kiinnittyy soodan avulla.
Vahan poistaminen:
Keittäminen
- Kangas keitetään väljässä vedessä, johon on lisätty marseillesaippuaa ( n. 2 tl/litra)
- Veden kuumentuessa vaha nousee pinnalle, josta se kuoritaan pois (jäähtyneenä lähtee parhaiten)
- Kangasta liikutellaan vedessä, jotta myös taitoskohdista lähtisi vaha pois
- Keitto toistetaan tarvittaessa uudessa vedessä
- Vahaa ei voi käyttää uudelleen
- Esim. kouluissa käytössä voi olla useampia kattiloita, jolloin ensimmäiseen kattilaan jäävät enimmät vahat jne.
Silittäminen
- Vahaa voidaan silittää pois sanomalehden tai muun
paperin läpi - Mikäli kangas tulee seinätekstiiliksi, voidaan siihen
jättää vahaa ryhdikkyyden aikaansaamiseksi
Kemiallinen pesu
- Kankaat viedään vahaisena pesulaan
- Usein melko edullinen
- Vaivaton tapa isojen kankaiden ollessa kyseessä tai
esim. koko luokan batiikkitöiden
pesettäminen kerralla
Työturvallisuus!
- SIVELTIMEN KANSSA TYÖSKENNELTÄESSÄ EI KANNATA HOSUA. SIITÄ VOI SAADA IKÄVIÄ ROISKEITA IHOLLE
- MUISTA PALOTURVALLISUUS!
- OLE HUOLELLINEN, ÄLÄ JÄTÄ KATTILAA VALVOMATTA!
- PIDÄ AINA KATTILAN VIERESSÄ SIIHEN SOPIVAA KATTILANKANTTA.
- TARKKAILE, NOUSEEKO KATTILASTA SAVUA
- OLE TIETOINEN SAMMUTUSPEITTEEN & VAAHTOSAMMUTTIMEN SIJAINNISTA
- ÄLÄ PIDÄ LIESITUULETINTA PÄÄLLÄ. JOS KATTILA SYTTYY TULEEN, VETÄÄ LIESITUULETIN LIESKAT HORMIIN!
- JOS VAHA SYTTYY, ÄLÄ YRITÄ SAMMUTTAA SITÄ VEDELLÄ!
- VAHAN KANSSA TOIMIESSA KANNATTAA TYÖSKENTELYÄ SUUNNITELLA ETUKÄTEEN, VÄLTTÄEN TURHAA LIIKKUMISTA.
Kirjallisuutta batikista:
Buhler, L. 1976. The dyeräs art. Ikat, batik, plangi. Van Nostrand Reinhold Co.
Buhler, W., Kähler, O. 1994. Monitaito: Askartelun pikku jättiläinen. Porvoo,
Helsinki, Juva. WSOY
Campbell, J. 1995. Batik. Get started in a new craft with easy-to-follow projects for
beginners. China. The Apple Press.
Griffin, H. 1996. Introduction to batik. Tunbridge Wells. Search Press
Forman, B. 1959. Kaukomaiden taidetta. Porvoo, Helsinki. WSOY
Houston, J. 1975. Batik with Noel Dyrenforth
Krevitsky, N. 1964. Batik art and craft. New York. Van Nostrand Reinhold
Kennedy, J. 1994. Everything you ever wanted to know about fabric painting.
London. B.T. Batsford
Sara, N. 1971. Batikki. Helsinki. Tammi
Oergreen, J. 1981. Kankaanpainanta ja batikki. Keuruu. Otava
Paavilainen, M. 1998. Painan, maalaan ja huovutan. Helsinki, Sv-kauppiaskanava
Samuel, E. 1973. Introducing batik. New York. Watson-Guptil Pub
Sandberg, G. 1955. En bok on batikens historia och teknik. Stocholm
Stokoe, S. 2000. Practical batik. A contemporary approach to a traditional craft.
London. Lorenz Books
VAHABATIIKKIA VOI HYÖDYNTÄÄ MONELLA TAVALLA.
TÄSSÄ MUUTAMIA IDEAVINKKEJÄ.
TÄLLE SIVULLE ON KOOTTU MYÖS MUUTAMIA VAHABATIIKKITÖITÄ
TYÖVAIHEINEEN. TEKEMISEN ILOA!
Kokeile vahabatiikki-tekniikkaa:
- kodin tekstiileihin, kuten verhoihin, tyynyliinoihin, seinävaatteisiin, koristetyynyihin…
- vaatteisiin, kuten kietaisuhameeseen, takkeihin…
- laukkuihin, kasseihin, pussukoihin, kännykkäkoteloon, avaimenperään, huiveihin..
- pehmoeläimiin (vahabatiikilla saat muokattua kankaan pinnasta juuri tarvittavanlaisen, esim.
tiikerille raidat)
Valokuvasta vahabatiikkitauluksi:
1.
Halutusta valokuvasta otetaan mustavalkoinen versio, jonka eri
tummuusasteet kannattaa värittää omalla värillänsä. Tässä esimerkissä kuvan tummuusasteet on jaettu neljään. Värittäminen helpottaa tummuusasteiden hahmottamista vahaamisessa.
2.
Kankaaksi valittiin silkki, joka oli aiemmin värjätty kahdella värillä. Näin tauluun saatiin lisää värimaailmaa. Työskentelyä varten silkki nidottiin puuraameihin.
3.
Ensimmäisessä vahauskerrassa paperille tulostettu kuva laitettiin silkin alle, jonka läpi näkyivät vaaleimmat alueet. Isoimpiin alueisiin vaha levitettiin siveltimellä ja tarkempiin yksityiskohtiin käytettiin tjantingia.
4.
Kun vaha oli kuiva, otettiin silkin takaa paperi irti.
5.
Värjäämiseen käytettiin violettia LEVAFIX -reaktiiviväriä. Ensimmäinen väriliemi oli tietenkin melko vaalea. Seuraaviin kerroksiin värilientä tummennettiin.
6.
Työskentelyn nopeuttamiseksi työ kuivattiin värjäyksen jälkeen föönillä
7.
Ensimmäisen värjäyksen jälkeen kuva ei näkynyt enää silkin läpi. Vahaukset täytyi tehdä
silmämääräisesti katselemalla kuvaa.
8.
Tässä kuvassa työssä on edetty jo viimeiseen värjäyskerrokseen. Värjäysliemiä oli kaiken kaikkiaan yhteensä kolme. Vaalein alue on kankaan oma väri.
9.
Lopuksi vaha poistettiin silittämällä. Tämän jälkeen kangas laitettiin paperin kanssa rullalle (paperi
estää värin leviämisen väärille alueille). Rulla höyrytettiin mehumaijassa värin kiinnittymisen takia.
10.
Valmis vahabatiikkityö odottamassa kehystämistänsä.
Muokattu viimeksi 8/2024
Vahabatikki - pdf