Eternity A.D. 2002 eli Käsityötaidon syventävä loppuprojekti (kevät 2002)
Aluksi suunnitelmia helmikuulta 2002…
Käsityön syventävän loppuprojektin työnä suunnittelen ja teen itselleni eräänlaisen muinaispuvun. Puku tulee koostumaan valkoisesta pellavaisesta alusmekosta ja violetista villaisesta päällysmekosta. Pukuun tulee kuulumaan myös lautanauhavyö ja jonkinlainen kukkaro tai pussukka, joka tulee vyölle roikkumaan.
Alusmekosta tulee pitkähelmainen ja pitkähihainen. Haluan mekosta istuvan ja mukavan pitää, joten teen miehustaan pitkittäisleikkaukset (ns. prinsessaleikkaukset). Näin myös helmaan saa samalla väljyyttä ja muotoa. Mekon hihoista olen ajatellut tehdä alaspäin levenevät. Tai sitten ihan suorat, suunnittelu on vielä vähän vaiheessa siltä osin. Hihansuihin tulee kirjailua. Olen suunnitellut erään Kalevala-riipukseni pohjalta hannunvaakuna -kuviota, mutta en ole vielä päättänyt tarkalleen, millaisen teen ja millä tekniikalla. Sama kirjontakuvio tulisi toistumaan myös pussukassa ja mahdollisesti myös päällysmekossa. Alusmekkoon tulee mahdollisesti taakse halkio (ja jonkinlainen kiinnitys) pukemista helpottamaan. Tai sitten teen siitä sen verran väljän, että se menee päälle ilman halkiota. Ideoita erilaisista kiinnitystavoista otetaan vastaan! Vetoketju on ehdottomasti pois laskuista, mutta miten olisi napit? Tai nauhat?
Päällysmekon villakankaan kudon Kankaankudonta 2 -kurssilla. Kankaasta on tulossa yksivärinen (violetti), toimikassidoksinen ja melko ohut. Lankana on Tekstiiliteollisuuden Kamena-lanka. Päällysmekko tulee olemaan hyvin yksinkertainen: kaksi suoraa kappaletta, jotka kiinnitetään olkapäiltä. Yläreunoihin tulee n. 20cm korkeat taitteet ja kankaanpäihin hapsut. Helmaan tulee päärmeet. Päällysmekko siis kiinnittyy olkapäiltä, ja tässä vaiheessa vielä ommellen, kun ei pronssisolkiin budjetti riitä.
Pussukan/kukkaron muoto on vielä mietinnässä. Materiaalina käytän päällysmekon villakangasta ja koristelen sen kirjailuilla. Mieleni tekisi kokeilla kirjomista kuparilangalla, entisaikojen pronssikierukkakirjailujen tyyliin. Minulta löytyy valmiina lautanauhavyö, jonka valmistin Kankaankudonta 1 -kurssilla. Tämä vyö on tosin vähän turhan lyhyt (vyön päiden täytyy roikkua helmoissa!), joten jos vain aikataulu antaa myäten, kudon uuden vyön.
Ajankäytöstä… Helmikuu kuluu suunnitellessa (ja kangasta kutoessa). Maaliskuussa olisi tarkoitus kaavoittaa ja valmistaa alusmekko. Maalis- ja huhtikuun aikana teen puvun kirjailuja ja kokoilen portfoliota. Toukokuulle jäisi viimeiset silaukset niin puvun kuin portfolionkin osalta. Lautanauhavyön valmistus on ns. pelivara eli jos ylimääräistä aikaa on, teen uuden vyön. Aikaa tulee kulumaan eniten kirjailujen tekemiseen. Kaavoitus ja ompelu on minulle tuttua puuhaa, joten siihen uskoisin muutaman tunnin riittävän mainiosti. Materiaalikustannukset pyrin pitämään koko puvun osalta alle 90 €:ssa (tähän siis sisältyy kudottavan kankaan langat).
Projektin tavoitteena on syventää omaa suunnittelua ja pukuhistorian tietämyksen soveltamista käytäntöön. Käsityötekniikoista haluan syventää kirjontataitojani ja yleensä käsin tekemistä. Esimerkiksi itse kudotun kankaan käsittely on minulle uusi asia. Puvun ei ole tarkoitus olla tarkka kopio rauta-ajan tai keskiajan naisenpuvusta tai edes muinaispuvusta. Inspiraatiota ja esikuvia olen toki hakenut, ja vielä haen, kirjallisuudesta ja netistä, mutta tärkeää työssä on omat mielikuvat ja oma suunnittelu. Haluan puvun olevan hieman erikoisempi juhlapuku, joka tyyliltään ja väreiltään on oman tuntuinen ja oloinen.
Miksi ihmeessä tällainen puku? Olen kiinnostunut historiasta, etenkin viikinkiaika ja keskiaika kiinnostaa minua. Ja erityisesti naisten historia ja pukuhistoria. Haaveenani on pitkään ollut valmistaa itselle keskiaika-tyylinen juhlapuku. Pari versiota olen jo ehtinytkin tekemään: penkkareissa olin pukeutunut goottilaiseen tyyliin ja Turun Keskiaikaisille Markkinoille olen myös valmistanut asianmukaisen kostyymin. Jälkimmäisestä tapahtumasta löytyy kuvia osoitteesta www.angelfire.com/pop/tuulajambeck/spicegirl.htm. Mielestäni suunnittelemaani pukua voi käyttää juhla-asuna vastaavissa tilaisuuksissa kuin kansallis- tai muinaispukua käytetään. Olen myös ajatellut, että voisin käyttää asua hääpukuna. (Jos vaikka jonain päivänä...)
Nyt kun puku on valmis…
…vihdoinkin! Aikataulu ei juurikaan pitänyt (kaikki pitää jättää viimetippaan!), mutta ajankäyttö ja budjetti pysyivät kuosissa. Rahaa kului n. 75 €, mikä minusta on erittäin kohtuullista, koska olin varautunut 90-100 €:n menoerään. Ajankäyttölaskelmani menivät jossain vaiheessa sekaisin, mutta näppituntuma on, että 130 tunnissa pysyttiin.
Ensimmäisenä valmistui villainen päällyspuku. Mitään sen suurempia ongelmia sen valmistuksessa ei ilmennyt. Helmapäärmeet ompelin käsin. Olkapäillä olevat napinlenkit virkkasin. Viimeiseen asti olen miettinyt laittaako napit myös sivuille vai ei ja päädyin olla laittamatta. Yläreunan hapsujen kohtaloa olen myös pohtinut: pysyvätkö ne kauniina, ovatko ne sittenkin vähän liikaa… Molemmat ovat tosin asioita, jotka voi korjata tai muuttaa myöhemmin, jos sille tuntuu.
Pellavaisen aluspuvun kaavat ovat hääpuvun kaavat Suuresta Käsityölehdestä (5/1998). Päädyin lehden kaavaan, koska kyseinen puku oli hyvin lähellä suunnittelemaani mallia ja koska SK:n mallit olen todennut itselleni sopiviksi mitoitukseltaan. Muutoksia tein väljyyksiin ja pääntielle sekä olkapäälle. Hihan kaavasta käyttökelpoinen oli hihan yläosa (pyöreä), muuten piirsin hihan kaavan oman mallini mukaiseksi. Tarkemmat kaavamuutokset löytyvät erillisestä piirroksesta. Tein puvusta lakanakankaisen sovitusversion, jonka Lehtosen Hanna (kiitos!) minulle sovitti. Muutoksia tuli edelleen väljyyteen ja olkapäälle. Näillä muutoksilla tein lopullisen puvun, joka onnistui mielestäni erittäin hyvin. Puku istuu kauniisti päällä ja ennen kaikkea, on mukava pitää. Koska pellavakangas on melko paksua ja jäykkää, huolittelin kaikki saumanvarat erikseen ja silitin saumat auki. Erinäisten mietintöjen jälkeen päädyin laittamaan puvun selkään napituksen.
Aluspuvun kirjailuja suunnittelin pitkään ja hartaasti (mm. luennoilla). Mahdollisina tekniikoina vuorottelivat kaikki karjalan kirjonnasta laakapistoihin. Lopulta päädyin ristipistoihin. Olen tehnyt ristipistotöitä paljon, mutta aina aidakankaalle, joten ns. tavalliselle kankaalle kirjominen oli uutta. Pienten ja säännöllisten kuvioiden kirjominen pellavalle oli yllättävän helppoa ja onnistui jopa TV:tä katsellessa. Kuvion suunnittelun pohjana oli Kalevala Korun riipus, jossa on keskellä hannunvaakuna. Useiden piirrosten ja parin kokeilun jälkeen mieleinen kuvio löytyi. Väreinä kirjonnoissa on tumma punainen ja violetti.
Pussukan malli on yksinkertainen: ympyrä, suorakaide ja nyörillä kiinni. myös pussukkaa suunnittelin ja pohdin pitkään. Ja päädyin lopulta erittäin yksinkertaiseen ja helppoonkin malliin. Villakankaisen osan ompelin käsin ja pellavaisen vuorin kokosin koneella ommellen. nyöri on lautanauhaa ja kudottu samasta langasta (Kamena) kuin villakangas. Lenkit, joissa nyöri kulkee on virkattu. Pussukan kirjontamalli löytyi Dorothy Woodin kirjasta The Cross Stitch Book. Kuvio on peräisin 1000-luvulta olevasta käsikirjoituksesta. Kirjoin kuvion villakankaaseen käyttäen aidakangasta apuna. Kokeilin tekniikkaa ensimmäistä kertaa, enkä ollut onnistumisesta ollenkaan varma. Niinkin harvasidoksiseen villakankaaseen kuin tämä olisi saanut olla harvempi aidakangas ja paksumpi kirjontalanka. Kuvion väreinä olen käyttänyt tummaa punaista ja luonnonvalkoista. Loppujen lopuksi pussukasta tuli kaunis lisä pukuun.
Vyönä puvussa on lautanauha. Yksi puvun suunnittelun lähtökohtia oli luonnonvalkoisesta ja violetista villalangasta kutomani lautanauha. Mutta niin kävi, että valmiin puvun lautanauhavyö onkin kudottu luonnonvalkoisesta ja tummanpunaisesta langasta. Halusin pukuun muutakin punaista kuin kirjonnat, joten hylkäsin jo hankitut violetit langat ja hienot suunnitelmat. Lankoina käytin 7 veljestä - ja Wilma -sukkalankoja. Itse kutominen sujui hyvin, kun alkuvaikeuksista oli selvitty. Tulipahan nyt kokeiltua myös lautanauhan purkamista (ja poikaystävän hermoja). Vyöstä tuli riittävän pitkä ja puna-valkea väritys on mielestäni kaunis ja kokonaisuuteen sopiva.
Kuvia projektin eri vaiheista:
Kalevala Korun riipus, joka oli inspiraation lähde.
(kuva: www.kalevalakoru.fi)
Villakankaan kudonta alussa…
…ja melkein valmiina.
 |  |
| Päällyspuku valmiina. | Aluspuvun hihan kirjonta alullaan. |
 |  |
| Puku lähes valmiina. | Loppuprojektipuvut esillä SOKL:n 50-vuotisnäyttelyssä. Valkoinen puku on Hanna Lehtosen käsialaa. |
 |  |
Ideoita, ajatuksia ja kauniita kuvia on löytynyt seuraavista kirjoista ja www-sivuilta…
Mediaeval design
Allan, Tony: Vikings – The Battle at the End of Time
Langh, Tea: Keskiajan tunnelmissa – Ideakirja tekevälle
Lavold, Elsebeth: Viikinkineuleet
Peacock, John: Länsimainen puku antiikista nykyaikaan
Utrio, Kaari: Venus – Naiskauneuden tarina
Utrio, Kaari: Eevan tyttäret
Utrio, Kaari: Familia 1-2
Wood, Dorothy: The Cross Stitch Book
http://www.greywolves.org/
http://www.kalevalakoru.fi/
http://www.viking.no
http://www.jorvik-viking-centre.co.uk/
http://www.virtue.to/articles/
http://www.pbm.com/~lindahl/food.html
… ja monelta, monelta muulta kirjan tai internetin sivulta…