Vanukirjonnan historiaa
Eri kansat ovat pitkään käyttäneet vanutikkausta, usein yhdessä päällikeompelun ja tilkkutyötekniikan kanssa. Vanukirjontatekstiilejä on arvostettu niiden lämpimyyden ja suojaavuuden takia. Egyptin faaraoiden tiedetään käyttäneen topattuja viittoja jo 3400 eKr. Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. vanukirjontatekniikalla valmistettiin mattoja ja keskiaikaiset soturit pitivät vanutikkipaitoja varusteidensa alla. Vanutikkauksen kukoistuskausi oli 1600-luvulla. Italia ja Englanti ovat kuuluisia kauniista vanutikkaustöistään, joista käytettiin joskus nimitystä matelasse. Sana on peräisin ranskalaisesta sanasta matelas eli patja.
Pohjois-Amerikassa on erikoistuttu varsinkin tilkkutäkkeihin. Siirtolaiset hyödynsivät mukanaan tuomansa kangastilkut sekä käytöstä poistetut kuluneet vaatteet valmistamalla niistä vanutikattuja tilkkupeittoja. Skandinaviassa on vanutäytteisiä peittoja käytetty 1500-luvulta lähtien; ensin koristeena ja myöhemmin käyttötekstiileinä niiden lämpimyyden takia.
Erilaisia vanukirjontatekniikoita
Tikattu vanukirjonta on yleisin ja myös käytännöllisin vanukirjontatapa. Siinä kaksi kangaskerrosta ja niiden välissä oleva vanu yhdistetään toisiinsa käsin tai koneella tikaten. Jos työ tikataan ompelukoneella, kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan yläsyöttäjää. Yläsyöttäjä helpottaa tikkaamista, sillä se estää laskosten muodostumisen päälliseen tai vuoriin. Tikkaaminen vapaalla kädellä ilman alasyöttäjää on myös mahdollista, mutta se vaatii harjoittelua kauniin ja siistin lopputuloksen saamiseksi.
Solmitussa vanukirjonnassa kangas- ja vanukerrokset yhdistetään toisiinsa solmuilla, jotka kulkevat kaikkien kerrosten läpi. Solmut solmitaan käsin ja lankana voi käyttää esimerkiksi helmilankaa. Solmut muodostavat painanteita kankaan pintaan. Solmukohtia voi korostaa helmillä, napeilla tai tupsuilla, ja niiden avulla kankaan pintaan voi tehdä selkeitä kuvioita.
Täytetyssä vanukirjonnassa kuvio-ompeleet ommellaan ensin kahden kangaskerroksen läpi. Kun ompeleet on ommeltu, kuviokohdat täytetään vanulla vuorikankaaseen tehdyn reiän kautta.
Nyörikirjonnan kuviot muodostuvat langalla tai nyörillä täytetyistä kuvion ääriviivoista. Nyöri pujotetaan kahden lähekkäisen koneompeleen väliin neulalla. Näin voi kuvioida esimerkiksi sisustustekstiilejä, kuten tyynyjä ja peittoja.
Materiaalit ja työvälineet
Kaikkia kankaita voidaan käyttää vanutikkaukseen, mutta ne käyttäytyvät eri tavoin ja pääsevät eri tavoin oikeuksiinsa. Kankaita valitessa kannattaa myös muistaa kankaiden pesuohjeet - erityisen tärkeää se on sellaisten vanukirjottujen tuotteiden kohdalla, joita pestään usein. Kankaiden tulisi olla myös samalla tavalla huollettavissa.
Päällyskangas valitaan halutun ulkonäön perusteella, mutta sen tulee olla tiivistä ja sileäpintaista ja mielellään luonnonkuitua. Myös pehmeä nahka soveltuu vanukirjontatöihin. Vaaleasta ja yksivärisestä kankaasta vanukirjonta tulee paremmin esille kuin tummasta ja voimakaskuviollisesta.
Vuorikankaan tarkoituksena on toimia pehmeänä vuorina tai tukea päällisen kohokuviota. Vuorikangas voi olla samaa materiaalia, kuin päällyskangas, jolloin kohoumista tulee kummallekin puolelle samanlaisia.
Täytteen tarkoituksena on tukea, eristää ja nostaa päällyskangas koholle. Tekokuituvanu on kevyttä ja kuohkeaa, joten se on puuvillavanua parempi täytemateriaali. Villavatiini sopii täytteeksi hyvin ohueen ja laskeutuvaan kankaaseen, esimerkiksi silkkiin. Vaahtomuovia voidaan käyttää täytteenä harvoin pestävissä vanukirjontatöissä, sillä se ei kestä useita pesuja. Untuvaa, villaa, huopaa ja flanellia voi käyttää. Nyörikirjonnassa täytteenä käytetään pehmeää ja löyhäkierteistä villa- tai tekokuitulankaa. Paksukin täyte menettää kuohkeutensa ja lämmittävyytensä, jos tikkausompeleita tehdään kovin tiuhaan.
Ompelulangoiksi käyvät ompelusilkki, napinläpisilkki tai merseroitu puuvillalanka. Tekokuitulanka sopii tuotteisiin, jotka joutuvat kovaan kulutukseen. Yleensä valitaan kankaan värinen lanka; poikkeavan värisellä langalla ompeleita voidaan korostaa. Jos ommel halutaan mahdollisimman huomaamattomaksi, kannattaa käyttää mahdollisimman ohutta tai läpinäkyvää Transparent -ommellankaa.
Ompelukehys helpottaa työskentelyä. Pyöreää kehystä voi käyttää kaikissa vanukirjontatöissä, mutta varsinkin isommissa töissä sitä joutuu siirtämään työn edetessä. Suuret työt voi pingottaa kerralla suorakulmaiseen kehykseen, esimerkiksi täkin tikkaamista varten voi valmistaa peitekehyksen.
Käsin tikattaessa käytetään pitkää, kankaan paksuuteen sopivaa neulaa. Sormustimen käyttö säästää sormia kipeytymiseltä, varsinkin tiiviitä kankaita ommeltaessa.
Vanukirjontatyön suunnittelusta
Eri vanukirjontatekniikoilla saadaan erilainen lopputulos, ja siksi kuhunkin tekniikkaan täytyy suunnitella sille luonteenomaiset kuvioaiheet. Nyörikirjonnan kuviot ovat nauhamaisia, täytetyn vanukirjonnan kuvioiden tulee olla joka puolelta umpinaisia.
Tikatun vanukirjonnan kuviot voidaan suunnitella kaikkein vapaimmin. Kannattaa valita mieluummin yksi iso ja selkeä kuvio kuin monta pientä. Koneella tikattavan vanukirjonnan kuviot kannattaa suunnitella yhtenäisiksi ja loivakaarisiksi ompelun helpottumiseksi. Liian tiheään ommellut tikkaukset latistavat vanun ja kirjontatyöstä tulee helposti jäykän ja tiiviin tuntuinen.
Vanukirjonnan kuvioaiheina voi käyttää esimerkiksi valmiin kankaan kuvioita. Parhaiten kuvioita mukailemaan soveltuu tikattu tai täytetty vanukirjonta. Toisaalta vanukirjonnan kuviot kohoavat parhaiten näkyviin yksivärisestä kankaasta.
Vanukirjonta soveltuu yhdistettäväksi tilkkutyöhön, päällikeompeluun, pistokirjontaan ja kankaanpainantaan.
Ennen kuin aloitat…
Kaikki työhön käytettävät kankaat on syytä kutistaa ennen kirjonnan aloittamista. Kankaiden täytyy myös olla hyvin silitettyjä, jotta kuvio saadaan sekä merkityksi että ommelluksi tasaisesti. Valmiin työn silittäminen voi olla hankalaa vanujen litistymättä.
Tikattava malli piirretään kankaan oikealle puolelle jäljentämiskiekolla, liidulla, terävällä lyijykynällä tai haihtuvalla merkitsemiskynällä. Etukäteen kannattaa kokeilla, miten piirtojälki lähtee pois kankaalta, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Piirtämisessä voi käyttää apuna mallinetta. Kuvio voidaan myös piirtää silkkipaperille, harsia paperi tiiviisti kankaaseen ja ommella kuvio paperin läpi. Kuvion piirtämisessä silkkipaperille täytyy käyttää spriiliukoista tussia, jotta ompelulanka tai kuvioitava kangas ei värjäytyisi. Kuvion voi myös harsia kankaan oikealle puolelle, mutta harsinlankojen poistaminen kuvion valmistuttua voi olla hankalaa.
Kankaat ja vanu asetetaan tasaisesti päällekkäin siten, että alimmaiseksi tulee vuorikangas nurja puoli päällepäin, sitten vanu ja lopuksi päällikangas oikea puoli päällepäin. Kerrokset harsitaan yhteen kymmenen senttimetrin välein sekä vaaka- että pystysuoraan. Harsimiseen kannattaa uhrata hieman aikaa, sillä mitä enemmän harsinpistoja on, sitä paremmin kankaat pysyvät paikoillaan ja lopputulos on siisti.
Kuviosta tulee tasainen ja kerrokset pysyvät yhtä kireinä, kun työ pingotetaan kehykseen. Käsin tikattaessa suurikin työ voidaan pingottaa kokonaisuudessaan, koneella ommeltaessa suurissa töissä on käytettävä siirrettävää kehystä.
Seinätekstiili vanukirjonnalla
Kävin Tilatekstiilit-kurssin keväällä 1999. Kurssilla toteutettavan työn ideointi oli suhteellisen helppoa, sillä halusin saada jotain piristystä makuuhuoneeni seinälle senkin yläpuolelle. Valmistin seinätekstiilin keskustan vanukirjonnalla ja reunat yksinkertaisella tilkkutyötekniikalla. Materiaaleina käytin vihreää ja luonnonvalkoista lakanakangasta, täytteenä tekokuituvanua. Idea vanukirjonnan kuviointiin löytyi sängynpeittoni kukkaköynnöskuvioinnista.
Kirjallisuutta vanukirjonnasta
Kapanen, R., Raja-Turunen, T. & Mikkonen, L. 1989.
Sisustus- ja käyttötekstiiliompelu. Helsinki: Valtion painatuskeskus - Ammattikasvatushallitus.
Svennås, E. 1980. Vanutikkaus, applikaatio ja tilkkutyö. Keuruu: Otava.
Wilkinson, R. (toim.) 1997. Helpot ja nopeat tilkkutyöt. Singapore: WSOY.
Tekijä: Marika Partanen