– Katsaus huoneeseen –

Huone toimii työhuoneena.

Sen värityksen on aloittanut ompelutarvikekaappi, joka on aiemmin palvellut hammaslääkärin instrumenttikaappina. Kerma ja harmaa ovat himmeäpintaista metallia. Kaappi on palvellut 1960-70 luvuilla äitini työmaalla ollessani pieni.

Vuodesohvan pinta on samaa kermanvaaleaa nahkaa.

Kaapin vaakalinjoja, muuta väritystä ja omaa suoralinjaista sisustustyyliä löytyi vahvistamaan vähän pölyä keräävä matto. Sitä riittää ompelutilassa.

Huoneessa on kolme puulajia: pyökki, tammi ja koivu.

Seinät ovat maalarinvalkoiset.

Huone oli kokonaisuutena selkeä, mutta hieman kalsea ja kolkko. Kuviot ja muodot ovat suoralinjaisia ja ainoan lämpimän värityksen tuovat taulujen puukehykset.

Kermanvaalean ja harmaan lisäksi tila kaipasi lisää värejä sekä pehmeyttä.

Päätin tehdä sinne seinätekstiilin. Mutta mitä tehdä, jos ei keksi aihetta?


– Kaksi ajatusta –

Tiesin, että kuvan avulla voisin ehkä saada aikaan jotain kauemmin katseltavaa ja tilaan sopivaa. Muunlaiset kuvantuottamistaitoni ovat lähes olemattomat.

Hollantilaisen Paul Kleen taidekuvat ovat joskus kestäneet useamman sekunnin katsettani. Huoneen värityksen perusteella lähdin etsimään kuvaa tekstiiliä varten.


Paul Klee. Stricken Place. 1922,
109. 32,8×23,1 cm; watercolour,
India ink and pencil on paper.
Kunstemuseum Bern.
Kuva alkuperäisesti teoksessa
Susanna Partsch: Klee.


Separation in the Evening. 1922, 79.
33,5×23,5 cm; watercolour.
Felix Klee Collection, Berne.

Tekniikka tuntui itsestäänselvältä alusta asti. Tilkkutöitä on hauska tehdä. Kun on käyttänyt ensin aikaa pienien kokonaisuuksia tekemiseen ja tuntuu että aina vaan työ jatkuu ja jatkuu, huomaa yhtäkkiä kokoavansa pienistä kokonaisuuksista vartissa kasaan koko työn ilmeen.

Vaikka itse olin jo valinnut kuvan, josta suunnittelu jatkuu, saivat oppilaani vahvistaa valintaani.

He päätyivät samaan kuvaan, joka on …


– Stricken Place –

Valitsin suunnittelun pohjaksi Kleen työn Stricken Place.

Ennen seinätekstiilin ideaa olin saanut sisustuskankaiden maahantuojalta poistettavia kangasmallitilkkuja, joissa oli varaa mistä valita. Tilkuksta sai koottua millaisen kokoonpanon tahansa, sillä sävyjen määrällä ei ollut rajaa.

Tilkkujen saumanvaroihin jäi joskus liimaa, jotkut tilkut olivat venyvän ohutta verhokangasta ja jotkut jämäkkää verhoilukangasta, mutta seinävaatteessa tasalaatuisuus ei ollut tarpeellista.

Työn koko oli suunnilleen hahmotteilla, mutta lopullisen työn kokoon vaikutti irtirevittyjen mallitilkkujen koko. Lopulta koko on 77 cm x 138 cm.

Alkuperäisessä akvarellissa on paljon piirrettyjä yksityiskohtia, jotka olisi voinut toteuttaa konekirjonnalla. Nuolenkin jätin pois, koska en vaan pitänyt siitä.


– Valmis työ –

Kangas on ripustettu seinään kaksipuolisena. Tarranauhat ylä- ja alareunassa molempien kankaiden puolella mahdollistavat helpon ja nopean kääntämisen. Karhea vastakappale löytyy puisesta jalkalistasta, joka lisäsi huoneen puupintaa merbaun sävyllä. Siihenkään ei voi ajatella kuluneen materiaalikustannuksia, sillä eräs liike antoi joulukuusen kylkiäisenä siihen uponneen rahan lahjakorttina. Vain välissä oleva vanu tuotti huomaamattoman loven kukkaroon.

Tilkkutyön toisella puolella on erääseen toiseen työhön ostettu kangas (sukutaulu), mutta pyöreät muodot eivät sopineetkaan siihen työhön ja tilaan. Designers Guildin pyöreä kuvio on silti omiaan jatkaa samaa teemaa kuin sukutaulussa. Kun skannaan tädin miehen ansiosta olemassa olevan sukuympyrän ja tulostan sen siirtokuva-arkille, saa kääntöpuolikin merkityksellisen hengen.

Sitten joskus…


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!