NEULONNAN KANSAINVÄLISET JUURET
Neulontataidon syntyhistoriaa ei tarkkaan tunneta. Varhaisimmat neulonnan taitajat olivat luultavasti egyptiläisiä. 600-800-luvulta ovat peräisin egyptiläiset, kirjoneulotut sukat. Kuvioina on lintuja, geometrisia aiheita ja islamilaisia symboleja.

On arveltu, että arabit toivat neulomisen taidon Eurooppaan. Arabit olivat oppineet neulomisen valloitettuaan Egyptin ja arabien valloitettua Espanjan 700-luvulla omaksuttiin neulomisen taito myös Euroopassa.

Ensimmäiset neuleet olivat tasomaisia, kahdella puikolla neulottuja kappaleita. 1200-luvulla opittiin neulomaan suljettua neuletta neljällä tai viidellä puikolla ja näin saatiin esimerkiksi sukat neulotuksi ilman saumaa. Vanhin tunnettu neulelöytö, koptilaiset sukat, on peräsin 400- tai 500-luvulta (koptilaiset eli Egyptin kristityt). Myöhemmin on ilmennyt, että nämä sukat on tehty kinnasneuletekniikalla.

NEULONTATAITO EUROOPPAAN
Espanjalaisista 1100-1200 -lukujen haudoista on löydetty kirjoneulossukkia ja -tyynyjä. Sveitsissä neulottiin 1300-luvulla silkistä pusseja, joissa säilytettiin pyhäinjäännöksiä. Itävallassa pidettiin jo 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa kansanomaisia neulesukkia. Neulomistaito yleistyi Euroopassa kuitenkin vasta keskiajalla (1500-luvulla). Aluksi neuleet olivat kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Neulomistaito ja neuleiden käyttö levisi laajempiin kansankerroksiin vasta 1600- ja 1700-luvulla, jolloin maaseudun naiset ja käsityöläiset omaksuivat neulomisen taidon ja kansanomaisia neuleita alettiin tehdä villasta.

Langasta joustaviksi ja ihonmyötäisiksi neulotut sukat olivat 1500-luvun suuri keksintö. Silkkisukkien käyttö rajoittui aatelisiin, tosin aatelisetkin käyttivät myös tavallisia villaisia arkisukkia. Heillä oli tapana pukea hienommat sukat arkisten kotitekoisten päälle.

1700-luvulla tuli neulonnassa käyttöön puuvilla ja ensimmäiset ranskalaiset ja saksalaiset neulekirjat. Leidit neuloivat harrastuksekseen neulatyynyjä ja pusseja. Köyhiä kehotettiin neulomaan ansiokseen. Neulominen yleistyi ja neuleita oli näytteillä Lontoon maailmannäyttelyssä vuonna 1851.

Neuleissa käytettävät työvälineet olivat sukkapuikot ja pitkät puikot. Puikot valmistettiin itse puusta, luusta tai metallista.

NEULONTATAITO SKANDINAVIAAN
Neulominen omaksuttiin Pohjoismaihin vesitietä pitkin ensin Färsaarille, sitten Islantiin, Tanskaan, Öölantiin ja Gotlantiin. Neulominen juurtui hyvin, koska lampaankasvatus alueilla oli yleistä ja villaa oli saatavana. Villavaate soveltui myös hyvin pohjoisen ilmasto-oloihin. Kansanomaisten neuleiden esikuvia olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet.

Korsnäsin paita

Korsnäsin paita

NEULOMISEN TAITO SUOMEEN
Suomeen neulontataito levisi Naantalissa sijainneen birgittalaisluostarin välityksellä. Käsineiden ja sukkien neulominen oli yksi Naantalin nunnaluostarin nunnien pääelinkeinoja 1500-luvulla. Naantalin nunnat myös opettivat neulomistaitoja paikkakunnan asukkaille.

Sukkien neulominen oli tärkeä elinkeino kaupungin asukkaille Naantalissa 1600-luvulla. Vuonna 1664 valmistettiin noin 2000 sukkaparia myyntiin. Myös muissa kaupungeissa myytiin maaseudulla neulottuja sukkia ja sukkia neulottiin jopa lähetettäväksi ja myytäväksi Ruotsiin, Tukholmaan.
Naantalista kyseltiin aikoinaan neulonnan opettajia muillekin paikkakunnille. Vuonna 1805-1806 Kuopion maaherra oli pyytänyt saada Naantalista Kuopioon henkilöitä, jotka voisivat opettaa sukanneulomista kaupungin köyhille lapsille.

Naisten kirjoneulesukkien valmistus oli Suomessa yleisimmillään 1800-luvun lopulla. Tavallisimmat kuvioaiheet olivat geometriset ja kasviaiheet sekä koukkuraidat. Yleisiä arkisukkia olivat harmaat yksiväriset tai raidoilla koristetut villasukat. Mm. morsian valmisti kapioihinsa runsaasti sukkia, jopa niin paljon että sukat riittivät loppuelämäksi.
Eri puolilla Suomea neulottiin alueen omia kirjoneulelapasia. Erityisen omaleimaisia neulottiin Kymenlaaksossa ja Etelä-Pohjanmaalla. Etelä-Karjalan, Suomenlahden saarten ja itäisen Uudenmaan kuviokintaiden geometriset kuviot muistuttavat Eestin kirjoneulekäsineitä.

Varhaisimmat neuleet tehtiin Suomessa omien lampaiden, kotona kehrätystä, luonnonvärisestä ja kasviväreillä värjätystä langasta. Kuvioväriksi villan joukkoon saatettiin ottaa puuvillaa, kun sopivan väristä villalankaa ei ollut saatavilla. Puuvillan valkoinen oli villalankaa kirkkaampaa ja siitä syystä sitä pidettiin hienompana. Langat kehrättiin yleisesti itse 1900-luvun alkuvuosikymmenille, kunnes ryhdyttiin käyttämään ostolankoja. Myös luonnonvärit jäivät pois käytöstä 1900- luvulla, kun kaupasta sai tehdasvärejä, tosin sota-aikana luonnonvärit otettiin uudelleen käyttöön.

"Neulominen oli myös jonkinlainen suomalaisen naisen ahkeruuden symboli. Hyvällä emännällä oli aina neule mukana, naapurissakin arkena kahvikupposella. Puikot heiluivat ja suu kävi. Sekä kansannaiset että säätyläiset neuloivat."
"Neuleita tehtiin usein muiden töiden ohella. Kurikasta on tieto, että paimentyttönä ollessa piti neuloa sukkia ja lapasia. Isona tyttönä neulottiin raitavartisia sukkia ja kuviollisia lapasia eli kuvarasoja."

KONENEULONTA
Vuonna 1589 englantilainen William Lee Kehitti sukkien neulomakoneen. Koneella neulotut, ulkomailta tuodut silkki- ja kampalankasukat olivat Suomessa käsin neulottujen sukkien esikuvina. Neulekoneilla valmistetut neuleet olivat käsinneulottujen kansanomaisten neuleiden esikuvia, koska koneella neulottuja vaatteita pidettiin käsin neulottuja hienompina.

1700-luvulla Suomessa toimi lyhytikäisiksi jääneitä kutomoita, joissa tehtiin röijyjä, sukkia ja myssyjä. Neuleteollisuuden tuotteita käyttivät lähinnä kansannaiset ja kaupunkien pieneläjät, joilla oli lupa käyttää ainoastaan kotimaassa valmistettuja röijyjä.

NEULONNAN KANSAINVÄLISET JUURET
Neulontataidon syntyhistoriaa ei tarkkaan tunneta. Varhaisimmat neulonnan taitajat olivat luultavasti egyptiläisiä. 600-800-luvulta ovat peräisin egyptiläiset, kirjoneulotut sukat. Kuvioina on lintuja, geometrisia aiheita ja islamilaisia symboleja.

On arveltu, että arabit toivat neulomisen taidon Eurooppaan. Arabit olivat oppineet neulomisen valloitettuaan Egyptin ja arabien valloitettua Espanjan 700-luvulla omaksuttiin neulomisen taito myös Euroopassa.

Ensimmäiset neuleet olivat tasomaisia, kahdella puikolla neulottuja kappaleita. 1200-luvulla opittiin neulomaan suljettua neuletta neljällä tai viidellä puikolla ja näin saatiin esimerkiksi sukat neulotuksi ilman saumaa. Vanhin tunnettu neulelöytö, koptilaiset sukat, on peräsin 400- tai 500-luvulta (koptilaiset eli Egyptin kristityt). Myöhemmin on ilmennyt, että nämä sukat on tehty kinnasneuletekniikalla.

NEULONTATAITO EUROOPPAAN
Espanjalaisista 1100-1200 -lukujen haudoista on löydetty kirjoneulossukkia ja -tyynyjä. Sveitsissä neulottiin 1300-luvulla silkistä pusseja, joissa säilytettiin pyhäinjäännöksiä. Itävallassa pidettiin jo 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa kansanomaisia neulesukkia.

Neulomistaito yleistyi Euroopassa kuitenkin vasta keskiajalla (1500-luvulla). Aluksi neuleet olivat kalliita ylellisyystavaroita, joita valmistettiin silkistä ja pellavalangoista. Neulomistaito ja neuleiden käyttö levisi laajempiin kansankerroksiin vasta 1600- ja 1700-luvulla, jolloin maaseudun naiset ja käsityöläiset omaksuivat neulomisen taidon ja kansanomaisia neuleita alettiin tehdä villasta.

Langasta joustaviksi ja ihonmyötäisiksi neulotut sukat olivat 1500-luvun suuri keksintö. Silkkisukkien käyttö rajoittui aatelisiin, tosin aatelisetkin käyttivät myös tavallisia villaisia arkisukkia. Heillä oli tapana pukea hienommat sukat arkisten kotitekoisten päälle.

1700-luvulla tuli neulonnassa käyttöön puuvilla ja ensimmäiset ranskalaiset ja saksalaiset neulekirjat. Leidit neuloivat harrastuksekseen neulatyynyjä ja pusseja. Köyhiä kehotettiin neulomaan ansiokseen. Neulominen yleistyi ja neuleita oli näytteillä Lontoon maailmannäyttelyssä vuonna 1851.

Neuleissa käytettävät työvälineet olivat sukkapuikot ja pitkät puikot. Puikot valmistettiin itse puusta, luusta tai metallista.

NEULONTATAITO SKANDINAVIAAN
Neulominen omaksuttiin Pohjoismaihin vesitietä pitkin ensin Färsaarille, sitten Islantiin, Tanskaan, Öölantiin ja Gotlantiin. Neulominen juurtui hyvin, koska lampaankasvatus alueilla oli yleistä ja villaa oli saatavana. Villavaate soveltui myös hyvin pohjoisen ilmasto-oloihin. Kansanomaisten neuleiden esikuvia olivat eurooppalaiset kalliit ja ylelliset tuontineuleet.

NEULOMISEN TAITO SUOMEEN
Suomeen neulontataito levisi Naantalissa sijainneen birgittalaisluostarin välityksellä. Käsineiden ja sukkien neulominen oli yksi Naantalin nunnaluostarin nunnien pääelinkeinoja 1500-luvulla. Naantalin nunnat myös opettivat neulomistaitoja paikkakunnan asukkaille.

Sukkien neulominen oli tärkeä elinkeino kaupungin asukkaille Naantalissa 1600-luvulla. Vuonna 1664 valmistettiin noin 2000 sukkaparia myyntiin. Myös muissa kaupungeissa myytiin maaseudulla neulottuja sukkia ja sukkia neulottiin jopa lähetettäväksi ja myytäväksi Ruotsiin, Tukholmaan.
Naantalista kyseltiin aikoinaan neulonnan opettajia muillekin paikkakunnille. Vuonna 1805-1806 Kuopion maaherra oli pyytänyt saada Naantalista Kuopioon henkilöitä, jotka voisivat opettaa sukanneulomista kaupungin köyhille lapsille.

Naisten kirjoneulesukkien valmistus oli Suomessa yleisimmillään 1800-luvun lopulla. Tavallisimmat kuvioaiheet olivat geometriset ja kasviaiheet sekä koukkuraidat. Yleisiä arkisukkia olivat harmaat yksiväriset tai raidoilla koristetut villasukat. Mm. morsian valmisti kapioihinsa runsaasti sukkia, jopa niin paljon että sukat riittivät loppuelämäksi.
Eri puolilla Suomea neulottiin alueen omia kirjoneulelapasia. Erityisen omaleimaisia neulottiin Kymenlaaksossa ja Etelä-Pohjanmaalla. Etelä-Karjalan, Suomenlahden saarten ja itäisen Uudenmaan kuviokintaiden geometriset kuviot muistuttavat Eestin kirjoneulekäsineitä.

Varhaisimmat neuleet tehtiin Suomessa omien lampaiden, kotona kehrätystä, luonnonvärisestä ja kasviväreillä värjätystä langasta. Kuvioväriksi villan joukkoon saatettiin ottaa puuvillaa, kun sopivan väristä villalankaa ei ollut saatavilla. Puuvillan valkoinen oli villalankaa kirkkaampaa ja siitä syystä sitä pidettiin hienompana. Langat kehrättiin yleisesti itse 1900-luvun alkuvuosikymmenille, kunnes ryhdyttiin käyttämään ostolankoja. Myös luonnonvärit jäivät pois käytöstä 1900- luvulla, kun kaupasta sai tehdasvärejä, tosin sota-aikana luonnonvärit otettiin uudelleen käyttöön.

KONENEULONTA
Vuonna 1589 englantilainen William Lee Kehitti sukkien neulomakoneen. Koneella neulotut, ulkomailta tuodut silkki- ja kampalankasukat olivat Suomessa käsin neulottujen sukkien esikuvina. Neulekoneilla valmistetut neuleet olivat käsinneulottujen kansanomaisten neuleiden esikuvia, koska koneella neulottuja vaatteita pidettiin käsin neulottuja hienompina.  

1700-luvulla Suomessa toimi lyhytikäisiksi jääneitä kutomoita, joissa tehtiin röijyjä, sukkia ja myssyjä. Neuleteollisuuden tuotteita käyttivät lähinnä kansannaiset ja kaupunkien pieneläjät, joilla oli lupa käyttää ainoastaan kotimaassa valmistettuja röijyjä.

NEULEET SUOMESSA NYT
Viime vuosikymmeninä monet käsi- ja taideteollisen alan koulutuksen saaneet tekstiilitaiteilijat ovat ryhtyneet suunnittelemaan mielikuvituksellisia runsaasti kuvioituja neuleita. Näistä taiteilijoista uraa uurtavana voidaan pitää Sirkka Könöstä. Hänen päätuotteita ovat villapaidat monivärisinä eläinaiheineen.

Kuva: Neule on irti -näyttely 2002, Helsinki


LÄHDE:
Almey - Luutonen - Mitronen
Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1993

Viime vuosikymmeninä monet käsi- ja taideteollisen alan koulutuksen saaneet tekstiilitaiteilijat ovat ryhtyneet suunnittelemaan mielikuvituksellisia runsaasti kuvioituja neuleita. Näistä taiteilijoista uraa uurtavana voidaan pitää Sirkka Könöstä. Hänen päätuotteita ovat villapaidat monivärisinä eläinaiheineen.

LÄHDE:
Almey - Luutonen - Mitronen: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1993

LINKKEJÄ

SUOMALAISIA PERINNENEULEITA JA LANKATEKNIIKOITA
KORSNÄSIN VILLAPAITA
KINNASNEULATEKNIIKKA
- työvälineenä on litteä neula, jolla usein valmistetaan lapasia (kinnas eli lapanen).
THE HISTORY OF KNITTING


© KÄYTTÖEHDOT: Ammattikäyttöön tarvitset lisenssin »

Tue toimintaamme käsityön hyväksi, tee lahjoitus!