Oletko innostunut luonnonvärjäyksestä, mutta mietit mitä kasveja voisi kerätä ja käyttää värjäykseen? Tässä listausta värikasveista, joita voi kerätä nyt alkusyksystä ja värjätä joko heti tai kuivattaa ja käyttää myöhemmin. Talvella luonnon antimia löytyykin huonosti, joten nyt on hyvä aika kerätä värikasveja varastoon talveksi.
Huom! Muista kasveja kerätessä jokaisenoikeudet ja kestävän keräämisen periaatteet. Varpuja, kuten kanervaa, ja puissa kiinni olevia oksia, lehtiä sekä käpyjä ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Irrallisia maahan pudonneita käpyjä, lehtiä ja oksia saa toki kerätä. Kestävän keräämisen periaate tarkoittaa sitä, että keruumäärä mitoitetaan kasvien elinvoimaisuus huomioiden. Jätä aina osa alueen kasvustosta keräämättä, ellei kyseessä ole haitallinen vieraslaji. Älä kerää rauhoitettuja, uhanalaisia ja vaarantuneita kasvilajeja tai kasveja niukoista kasvustoista tai herkiltä kasvupaikoilta.
Sienet
Sienien löytäminen ei ole välttämättä yhtä helppoa kuin värikasvien löytäminen, mutta näitä sieniä kannattaa etsiä! Aloittelevakin sienestäjä uskaltaa kerätä värisieniä, sillä kun sieniä ei syödä, yksittäiset väärät sienet haittaa. Värisieniä voi kerätä aina pitkälle loka-marraskuuhun asti eikä halla ja sienten jäätyminen ole haitaksi. Itseasiassa ylikypsät sienet sisältävät usein eniten väripigmenttejä!
Veriseitikki ja verihelttaseitikki
Veriseitikeistä ja verihelttaseitikeistä saatava oranssinpunainen väri on voimakasta ja erottuu edukseen muiden keltaisten ja ruskeiden luonnonvärien joukossa. Seitikkien sisältämät antrakinoniväriaineet muodostavat tekstiileissä pysyviä ja vahvoja värisävyjä. Veriseitikit ovat kokonaan punaisen värisiä kun taas verihelttaseitikit ovat päältä kellanruskeita ja nimensä mukaisesti vasta niiden helttoihin katsomalla näkee punaista. Verihelttaseitikeillä värjätessä kannattaakin erotella lakit, joista saa punaisempaa väriä, ja jalat, joista saa oranssia/ruskeaa värisävyä. Veriseitikeissä jalkoja ja lakkeja ei tarvitse erotella, ja ne ovat niin voimakkaita värinlähteitä, että tavallista pienempi määrä sieniä riittää värjäykseen. Veriseitikeillä värjätessä hyvään väritulokseen riittää, että sieniä on kuivapainoltaan noin 30% värjättävän materiaalin painosta ja verihelttaseitikeitä 60%. Varsinkin näillä sienillä värjätessä kannattaa myös muistaa käyttää jälkiväri hyödyksi eli ensimmäisen värjäyserän valmistuttua laittaa lisää (esipuretettua) värjättävää materiaalia väripataan. Joskus voi saada samalla väriliemellä värjättyä montakin erää! Kuvissa on värjätty kolme eri värjäyserää samalla verihelttaseitikkien lakeista saadulla väriliemellä.
Huom! Muista, että seitikit ovat lievästi myrkyllisiä eli on erityisen tärkeää, että värjäyskäyttöön on omat välineet, joita ei käytetä ruoanlaitossa. Se on suositeltavaa kaikenlaisessa värjäyksessä, vaikka itse värilähde ei olisikaan myrkyllinen.
Samettijalka
Samettijalka on tummanruskealakkinen sieni, jonka heltat on kellanvaaleat. Sen tunnusmerkki on nimensä mukaisesti samettipintainen tummanruskea jalka. Samettijalka on yleinen Etelä-Suomen kangasmetsissä, mäntykankailla ja männyn sammaloituneissa kannoissa. Sieni on hyvä värjäyssieni sekä siitä saatavien vihreiden sävyjen ansiosta että sen suuren koon takia: sienen lakki voi olla halkaisijaltaan 20cm tai jopa enemmän, jolloin sienien kerääminen on helppoa. Samettijalan väriaineet (terfenyylikinonit) ovat tietyissä olosuhteissa sinivioletin värisiä, joten esimerkiksi väriliemi voi olla keittäessä violetti, mutta hapettuessaan väriaineet muuttuvat ruskean-vihreiksi. Parhaan värituloksen saa jo hieman vanhoilla samettijaloilla, jotka viipaloi ja kuivattaa ennen värjäämistä.
Männyn- ja kuusensuomuorakas
Suomuorakkaita on kahta eri lajia, joiden nimi kertoo, mistä niitä löytyy. Kumpaakin männynsuomuorakasta sekä kuusensuomuorakasta voi käyttää värjäykseen. Orakkaista voi saada harvinaisia ja himottuja sinisiä sekä sinivihreitä värisävyjä! Sinertävät sävyt vaativat mahdollisimman
mätien yli-ikäisten sienten keräämisen ja värin irrottamisen emäksisessä (noin pH 8) liemessä. Liemen pH:ta voi muuttaa emäksisemmäksi esimerkiksi soodan tai ammoniakin avulla. Väriliemen keittämisen ja sienen palojen pois siivilöinnin jälkeen pH tulisi muuttaa hieman happamaksi (pH 5,5-6) esimerkiksi etikan avulla, jos värjäät villalankaa. Ilman pH-kikkailua suomuorakkaista tulee kelta-ruskeita sävyjä. Sinisten ja sinivihreiden sävyjen osalta kannattaa muistaa, että pH-muutoksille herkät värit muuttuvat helposti esimerkiksi pesussa.
Kävyt ja terhot
Kävyt, terhot ja muu puuaines pitää ennen väriliemen keittämistä liottaa huolellisesti pilkottuna 1-4 vuorokauden ajan. Keitä sitten tätä samaa liotuslientä noin 2-3 tuntia eli tavallista pidempää, jotta saat värin irtoamaan hyvin.
Lepän kävyt
Ehkä hieman yllättäväkin värilähde on lepän kävyt. Tanniinipitoiset kävyt antavat kuitenkin hyvän kestävän värin erilaisissa ruskean sävyissä. Kylmemmässä lämpötilassa tulee kellertävämpää, kuumemmassa ruskeampaa väriä. Lepän käpyjä voi käyttää kokonaisena, mutta parhaimman värin saamiseksi kannattaa liottaa käpyjä muutama päivä ennen väriliemen keittämistä.
Muista, että lepän käpyjen kerääminen puusta ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Tarvitset siihen siis maanomistajan luvan, mutta maahan pudonneita käpyjä saa kerätä vapaasti. Kerää vain ruskeita käpyjä, ei vihreitä kypsymättömiä käpyjä.
Tammenterho
Tammenterho on tammen tuottama pähkinä. Ne kypsyvät yleensä lokakuussa ja tippuvat maahan, mutta kypsymisaikataulussa voi olla paikkakunta- ja vuosikohtaisia eroja. Lisäksi joskus maasta löytyy vielä edellisen vuoden terhoja, jotka kelpaavat myös oikein hyvin värjäyskäyttöön. Tammenterhot ovat hyvin tanniinipitoisia, mikä tekee väristä kestävää, eikä värjätessä tarvitse välttämättä käyttää muuta tanniinia. Alunapuretus kannattaa kuitenkin joka tapauksessa tehdä. Tammenterhot tulee silputa pienemmiksi paloiksi ja liottaa ennen värjäämistä, jotta kovista terhoista saa väriä irti. Lopputuloksena tammenterhot tuottavat kauniita ruskean sävyjä, joiden värin- ja valonkesto on erinomainen.
Muita syksyn värikasveja
Marja-aronia
Marja-aronia on tuotu Suomeen puutarhakasviksi Pohjois-Amerikasta. Muita yleisiä aro
nialajeja marja-aronian lisäksi ovat musta-aronia, puna-aronia ja koristearonia. Värjäyksessä aronioista voi käyttää marjoja, lehtiä sekä varsia. Lehdistä saa keltaisen ja vihertävän eri sävyjä (flavonoidit), ja puuaineksesta ruskean ja harmaan sävyjä (tanniinit). Aronian marjat ovat yksi rikkaimmista antosyaaniväriaineiden lähteistä muiden tummien marjojen ohella, ja ne muodostavat värejä sinisestä punaiseen. Antosyaanivärit muuttuvat kuitenkin helposti valon tai pesussa erilaisen pH:n vaikutuksesta haaleammaksi tai harmaammaksi. Jotkut ovat kuitenkin saaneet aronian marjoista kestävää väriä eli lopputulosta ei voi täysin ennustaa!
Hevonhierakka
Hevonhierakka on jäykkävartinen 60-120cm korkea rikkaruoho, jota kasvaa Lappia lukuunottamatta koko maassa joutomailla, tien pientareilla, pelloilla, puutarhoissa ja joskus rannoilla. Sitä voi siis nähdä monissa eri paikoissa usein jo arkisten kävelyreittien varrella. Hevonhierakka on alkukesällä vihreä ja se muuttuu syksyä kohti mennessä punertavaksi ja lopulta ruskeaksi. Värjäyskäyttöön se tulisi kerätä ruskeana eli juuri loppukesällä tai syksyllä.
Vaikka hevonhierakka on muille rikkaruoho eikä ulkonäöltään erityisen kaunis, värjäreille se on arvokas kasvi! Hevonhierakasta saa hyvin kestäviä ruskeita ja punaruskeita sävyjä. Toisessa kuvassa on vierekkäin puuvillalle ja pellavalle värjätyt näytteet heti värjäyksen jälkeen sekä konepesun jälkeen, joka muutti väriä punertavammaksi. Hevonhierakka on tanniinipitoinen, joten värjätessä ei tarvitse käyttää erikseen muuta tanniinia, tosin alunapuretus on silti suositeltavaa.
Pietaryrtti
Pietaryrtti on yleinen kasvi tien- ja ojanpientareilla sekä pelloilla. Pietaryrttiä voi kerätä koko kesän, mutta myös syksyllä, sillä pietaryrtti kuivuu lopulta pystyyn ja jää talven törröttäjäksi. Kerää kuitenkin pietaryrtin kukinnot tai lehdet ennen niiden lakastumista. Samallakin alueella voi olla syksyllä sekä kuivuneita että vielä oikein pirteän keltaisina kukkivia pietaryrttejä. Voit käyttää värjäyksessä joko koko kasvia eli lehtiä, vartta sekä kukkia tai sitten pelkkiä kukintoja eli mykeröjä, jolloin väri on puhtaamman keltainen. Pietaryrtistä saatava väri on kaunis ja kestävä, mutta väripataa keittäessä tulee olla erityisen varovainen, sillä se on myrkyllinen kasvi. Pietaryrtti sisältää tujonia, joka voi nieltynä tai höyryn kautta hengitettynä aiheuttaa pahimmassa tapauksessa tujonimyrkytyksen. Pietaryrtillä värjätessä tilan tulee olla hyvin ilmastoitu (kotona sisällä värjääminen ei ole suositeltavaa vaan ulkotila on parempi) ja värjärin kannattaisi käyttää kunnon hengityssuojainta. Keittovärjäyksen sijaan pietaryrtti voisikin tästä syystä soveltua paremmin purkki- eli kylmävärjäykseen, koska tällöin ilmaan ei leviä tujonipitoisia höyryjä. Katso purkkivärjäyksen ohje täältä.
Kielon kuihtuneet lehdet
Jotkut kasvit antavat parhaiten väriä juuri kuihtuneena! Ruskeaksi kuivahtaneista tai kellastuneista kielon lehdistä, joissa ei ole enää lehtivihreää jäljellä, voi saada oranssiin vivahtavia aprikoosin/persikan sävyjä. Toisinaan irtoaa kuitenkin lähinnä vaaleanruskeaa väriä eli kuten muissakin värjäyksissä, tässä voi tulla yllätyksiä, johon voi vaikuttaa jopa käytetyn veden pehmeys/kovuus.
Ohjeita värjäykseen
Voit värjätä esimerkiksi tämän kasvivärjäysohjeen mukaan keittämällä tai jos sinulla ei ole mahdollisuutta värjätä tarpeeksi ilmastoidussa tilassa keittovärjäystä varten tai haluat odottaa lopputulosta pidempää, voit kokeilla purkkivärjäystä. Purkkivärjäykseen löytyy ohje esimerkiksi teksti- ja kuvamuodossa täältä tai videomuodossa täältä.
Mitä sinä olet värjäillyt?
Oliko nämä värikasvit sinulle tuttuja? Oletko kenties värjännyt näillä tai joillain muilla värikasveilla ja haluaisit jakaa tuloksen Punomossa? Lisenssinhaltijat voivat tehdä itse julkaisuja Punomoon ja muut voivat lähettää sähköpostilla kuvia ja tietoja värjäyksestä osoitteeseen media(at)punomo.fi, jolloin voimme käyttää kuvia (nimen tai nimimerkin kanssa) tulevissa luonnovärjäysaiheisissa julkaisuissa. Tällä hetkellä meitä kiinnostaa erityisesti väriaineet, joita voi saada myös talvella, kuten erilaisten hedelmien kuoret tai valmiina jauheena ostettavat värit.
Lähteinä jutun kirjoittamisessa on käytetty:
Luonnonväriaineet (2020), Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki
Luontoportti.com
Biovärjäys täydennyskoulutus 2025. Stadin Ammattiopisto.